retkellä

kävin vähän siis tuolla ja muualla.



On nähty melkein liikaakin valkoisia taloja, punaisia kattoja, sinistä (ja kylmää) välimerta, hotelleja, oliivipuita, maanteitä, kiertoliittymiä, erkanemisteitä, sokkeloisia katuja, päättymättömiä portaita, mauri-aikaisia linnoja, apinoita, friteerattua ruokaa, ravintoloita ja turisteja, tuulta ja pilviä, luolia ja onkaloita, tyhjiä uimarantoja, kaktuksia, katukivetyksiä, jäätelöä, kylmiä juomia, churroja ja suklaata, alsan busseja ja kahviloita.


Kivaa oli.

aina matkalla

junalla ees ja taa. Metrolla vähän. Vaihto ratikkaan ja loput bussilla. Käydään vähän tuolla autokyydillä. Tarvii olla aina matkalla. Nyt en taas jaksais. Jos lentäis pois. Hetkeksi.

tytöt shoppaa

käytiin Kirsikan kanssa vähän lenkillä. Kappahlin kassan tuntumassa käytiin sitten seuraava dialogi:
kirsikka:onneksi ostinkin farkkuhameen enkä tuollaista samantapaista kuin sä. Ei olla ihan samiksii.
viiu: niin, muutenhan mä olen vain puoli metriä lyhyempi.
kirsikka: ja blondi.
viiu: mä luulin ettei sitä huomaa.

hattaraa ja höttöä (siirappivaara)

sunnuntai aamuisin on tapana herätä hitaasti, juoda kahvia pitkään, viettää aikaa sohvalla ja kuunnella groove.fm-kanavalta jazzia. tämäkään sunnuntai ei tehnyt poikkeusta. Aivan täydellinen, laiska sunnuntai aamu.

eikä loppupäivässäkään ollut mitään valittamista. Kävelylenkki aurinkoisessa säässä, vihdoinkin käsiin osuneiden oikeanlaisten pölypussien ostamista (oli muuten suhteellisen pitkä prosessi tämäkin) ja illalla paisteltiin vielä pihvit ja katseltiin leffaa sohvalla solmussa.

On aivan käsittämätöntä olla näin onnellinen.

hyviä vuosia

juuri kun vihdoin viiden vuoden käyttökokemusten perusteella olin oppinut, että totta tosiaan goretex-vaelluskenkäni todellakin pitävät veden kengän ulkopuolella vaikka kahlaisi vähän isommassakin lätäkössä niin se tapahtuu.

Goretex-kalvo hajoaa ja sukat kastui tuolla loskassa raahustaessa. En ehkä kestä enempää.

saunoo susien kanssa

sudet ovat päättänyt ilmeisesti valloittaa kotikylän. Pellon pientareita ja tien vieriä kiertää tasaiset helminauhat jälkiä. Naapurin pihalla kävivät pitämässä kokousta.

Eivät kuitenkaan tulleet minulle avuksi lumen luontiin. Siellä sohin lapioineni vyötäröä myöten hangessa ja yritin avata edes näköyhteyttä makuuhuoneesta järvelle päin. Katolla ahkeroin myös äidin kiellosta huolimatta tai juuri siksi itseasiassa.

Ahkeroinnin jälkeen sauna tuntui järisyttävän mukavalta. Eikä sudet onneksi yrittäneet lauteille kanssani kuitenkaan. Ne saattoi säikähtää mun saunalaulantaani.