uusia suuntia

minun pitäisi taas asennoitua uudella tavalla. Pitäisi niinkuin opiskella. Kirjoitella esseitä ja olla aktiivinen. Mitenkähän sitä taas osaa? ja mitähän tästä taas tulee?

Samalla pitäisi sitten olla ahkera töissä ja järjestellä elämää.

Ensi viikolla tiedän myös sen, josko tässä joutaisi jo muuttamaan kohti isoa kirkkoa.

jokanainen

ei riitä, että piti hyväksyä, että edes veriryhmänsä puolesta sitä ei ole kovinkaan omaperäinen (no DNA:n mukaan sentään sitäkin enemmän) mutta nykyään uusia ihmisiä tavatessa eteen tulee usein tilanne, jossa kysytään "oletko toiminut ohjaajana siellä?", "siehän oot siinä jutussa mukana", "olit varmasti meidän matkaoppaana", "kun viimeksi siellä X paikassa tavattiin", "me ollaan kyllä tavattu aiemmin" ja ehtipä kerran yksi sankari väittää, että olen taatusti juontanut erästä teeveeohjelmaakin. Väittelyä käytiin muuten pitkään ja hartaasti, enkä vieläkään vain pysty muistamaan, että mitä ohjelmaa olen juontanut.

vastauksena on tähän mennessä ollut siis aina sama: "miulla taitaa olla kaksoisolento, joka ehtii tehdä asioita enemmän kuin mie."

sairastuvalta päivää

kun on viikon sairastanut alkaa tamppi-huumorikin jo purra.

"mitä eroa on Aallolla ja tsunamilla?
-Tsunamista kärsivät eniten kouluttamattomat"

holtiton kotilääkäri

on vaarallista kun on sairaslomalla ja on liikaa aikaa. ehtii tehdä kaikenlaisia diagnooseja ja etsiä lisätietoja internetistä. Oikeasti, kärsin poskiontelontulehduksesta mutta mielikuvituksella ja internetin varmistuksella olen diagnosoinut vähintäänkin kasvaimen ja verisyövän, ehkä vähän autoimmuunisairauksia, crohnin taudin ja varmaan hullun lehmän taudinkin oireet sopivat.

sen lisäksi olen katsonut liian monta jaksoa muodin huipulle-ohjelmaa ja nyt sormeni syyhyävät päästä ompelemaan hametta. En edes osaa ommella. ja värisilmäni on varmaankin värisokea. hyvä tästä vielä tulee.

sarvikuono olohuoneessa

olen vältellyt pitkään tätä aihetta. Mutta eilen, lääkärivisiitin ja verikokeiden jälkeen oli pakko suunnata apteekkiin sarvikuono-ostoksille. Eilisillan katselin tuota pelottavan näköistä muoviluomusta ja tänään pakotin itseni sekoittelemaan suolasta ja vedestä sopivaa lientä sarvikuonolle. Ja sitten vain huuhtelemaan. Kummasti olo helpotti, mutta hassultahan se tuntui, kovin hassulta. Olo sentään parani hetkessä.

tai sitten olon paraneminen korreloi suoraan siihen kouralliseen eri värisiä pillereitä, joita olin ehtinyt hieman aiemmin kitaani lappaa. Mistä näitä tietää.