eipä ollut hyvinnukuttuja öitä tarjolla, eikä sellaista ole vielä täältäkään löytynyt. yritän viikonloppuna kotipuolesta. Jos siellä susien syöttinä lunta luodessa löytäis unenkin taas.
Tänään kävin kirjastossa, tajusin syöneeni liikaa salaattia. Ensimmäisen käteen sattuneen kirjan nimi kun oli epäilemättä Salaatti viihde eikä salattu suhde niinkuin sain itseni tavaamaan hetkellisen hämmennyksen jälkeen. Juu-u. salaattivihdettä sitten vain kaikille:
sekoitetaan
yksi omena kuutioina
puolikas punasipuli sopivana silppuna
puolikas kurkku kuutioina
sopiva pala jäävuorisalaattia
100g fetankaltaista valmistetta
ja yksi tölkillinen tonnikalaa.
toimii.
torstai 25. helmikuuta 2010
keskiviikko 24. helmikuuta 2010
kauppapaikka
ostetaan yksi hyvin nukuttu yö. tai vaihdetaan vähän käytettyyn työmotivaatioon.
kirjalliset tarjoukset kommenttilokeroon. kiitos.
kirjalliset tarjoukset kommenttilokeroon. kiitos.
maanantai 22. helmikuuta 2010
Eppur si muove!
Olen tänään jo uhmannut säätä ja matkustanut junalla rikkoen samalla ajan lakeja. Tarkoitukseni oli lähteä matkaan 6.12 junalla mutta hyppäsinkin 5.37 junaan (joka oli siis asemalla 6.15) eli tein matkaa aikaani edellä. selvästi. Lisäksi vr on keksinyt oivan keinon huijata tilastoja. Juna, joka siis saapui leppävaaraan 34 minuuttia myöhässä vaihtoi kirjaimensa siinä ja lähti matkaan vain 3 minuuttia myöhässä. puh pah, saatiin puolen tunnin myöhästyminen litistettyä kolmeen minuuttiin.
Pasilaan kuitenkin pääsin lopulta, siellä ei sitten oikein tiedotus pelannut. Meille oli sentään Huopalahdessa jo kuulutettu, että vaikka ollaan vähän myöhässä niin pendoliinoon yrittävät ehtivät kyllä kulkupeliin, se kun ei ole vielä ehtinyt edes Helsinkiin hakemaan matkustajiaan, eikä sitä kyllä näkynyt veilä Pasilassakaan sillä aikaa kun minä omaa junaani odottelin. Oma junakin oli myöhässä (yllätys). Myöhästymisestä ei tosin kukaan viitsinyt edes ilmoittaa, se vissiin oli oletusarvo. Oma juna sentään tuli, 10 minuuttia myöhässä ja ennen Tikkurilaan odoteltiin sitten vaihteiden sulatuksen verran eli toiset 10 minuuttia. Junassa sain lisäksi hämmentävää kohtelua, kun konduktööri lippuani katsoessa kysyi, että olenko itse leimannut lippuni. Eikun laitoin kaverin huvikseen leimaamaan lippuni varttia yli kuusi. Ja lopulta tulin sitten taksilla töihin.
Matkailu meni tänään siten, että minä päätin päivän ja vr kellonajan. Onneksi ei ollut sovittuja tapaamisia heti aamusta. Ja iltapäivällä uudestaan :)
Pasilaan kuitenkin pääsin lopulta, siellä ei sitten oikein tiedotus pelannut. Meille oli sentään Huopalahdessa jo kuulutettu, että vaikka ollaan vähän myöhässä niin pendoliinoon yrittävät ehtivät kyllä kulkupeliin, se kun ei ole vielä ehtinyt edes Helsinkiin hakemaan matkustajiaan, eikä sitä kyllä näkynyt veilä Pasilassakaan sillä aikaa kun minä omaa junaani odottelin. Oma junakin oli myöhässä (yllätys). Myöhästymisestä ei tosin kukaan viitsinyt edes ilmoittaa, se vissiin oli oletusarvo. Oma juna sentään tuli, 10 minuuttia myöhässä ja ennen Tikkurilaan odoteltiin sitten vaihteiden sulatuksen verran eli toiset 10 minuuttia. Junassa sain lisäksi hämmentävää kohtelua, kun konduktööri lippuani katsoessa kysyi, että olenko itse leimannut lippuni. Eikun laitoin kaverin huvikseen leimaamaan lippuni varttia yli kuusi. Ja lopulta tulin sitten taksilla töihin.
Matkailu meni tänään siten, että minä päätin päivän ja vr kellonajan. Onneksi ei ollut sovittuja tapaamisia heti aamusta. Ja iltapäivällä uudestaan :)
lauantai 20. helmikuuta 2010
dilemma
mikähän hitto tässä oikein on, että aina kun tiedossa on mukava päivä ja vinkeetä ohjelmaa niin mie herään järkyttävään päänsärkyyn(toim. huom. Krapula tämä ei ole) joka ei taltu käsikauppalääkkeellä ja täällä päin maailmaa ei ole muutakaan tarjolla.
Lähden silti. Pää puuduksissa valloittamaan ja voittamaan.
Lähden silti. Pää puuduksissa valloittamaan ja voittamaan.
perjantai 19. helmikuuta 2010
kulttuuria koko rahalla/piru vie kulttuuria
Tällä viikolla tuuli puhalsi oikeasta suunnasta ja vei minut sekä Kirsikan sinfoniakonserttiin juhlistamaan Sinfonia Lahden (Lahden kaupunginorkesteri) 60-vuotista taivalta. Ensimmäisellä puoliajalla kuultiin Mozartia 39 sinfonian muodossa ja toisella puoliajalla sitten Bela Bartokin ooppera Siniparran linna solisteina Iris Vermillion sekä Andras Palardi. Kaikkea tätä johti kapellimestari Jukka-Pekka Saraste.
Olihan se. Vaikuttavaa. Sarasteella oli frakki rytyssä mutta ei se menoa haitannut, tahtipuikko/taikasauva viuhui ja orkesteri totteli. Mozart oli kai pieni pettymys, koska olin kaiketi kuvitellut että se tekisi suuremmankin vaikutuksen kun kerrankin kuulee klassista musiikkia muualta kuin cd-levyltä tai elokuvan loppukohtauksessa. Mutta ei. Hetkellista joukkohypnoosia lukuunottamatta sinfonia tuntui vähän tasapaksulta. Ja heiluttaako kapellimestari tahtipuikkoa orkesterin vai yleisön vuoksi?
Ja kyllä se niin meni, että loistava soitto vaati mukaansa laulun. Mezzosopraano sekä Basso saivat orkesterin oikeasti eloon. Vaikka ooppera laulettiin unkariksi tuli välillä sellainen olo kuin olisi ymmärtänyt sen kaiken ilman suomenkielistä tekstitystäkin. vaikka näin ei todellakaan ole. Ainoa tuttu sana tarkoittaa suomeksi murhetta. ja unkariksi se kuulosti olevan "konjak". ja sitä hoettiin kyllä melko paljon tuossa oopperassa. Olihan se muutenkin kovin synkkä tarina. Menstruaaliooppera jopa, sen verran paljon vertakin tuntui vuotavan.
Sitäkin mietin, että ooppera on siitä outo näytelmä, että koko tarina oli kerrottu jo käsilehdessä, joten mitään yllättävää loppuratkaisua ei tullut. Eikö elokuvistakin kerrota esitteessä vain parhaat palat?
Mutta kokonaisuutena vallan lystikäs kokemus. Saattaisin lähteä uudestaankin.
Olihan se. Vaikuttavaa. Sarasteella oli frakki rytyssä mutta ei se menoa haitannut, tahtipuikko/taikasauva viuhui ja orkesteri totteli. Mozart oli kai pieni pettymys, koska olin kaiketi kuvitellut että se tekisi suuremmankin vaikutuksen kun kerrankin kuulee klassista musiikkia muualta kuin cd-levyltä tai elokuvan loppukohtauksessa. Mutta ei. Hetkellista joukkohypnoosia lukuunottamatta sinfonia tuntui vähän tasapaksulta. Ja heiluttaako kapellimestari tahtipuikkoa orkesterin vai yleisön vuoksi?
Ja kyllä se niin meni, että loistava soitto vaati mukaansa laulun. Mezzosopraano sekä Basso saivat orkesterin oikeasti eloon. Vaikka ooppera laulettiin unkariksi tuli välillä sellainen olo kuin olisi ymmärtänyt sen kaiken ilman suomenkielistä tekstitystäkin. vaikka näin ei todellakaan ole. Ainoa tuttu sana tarkoittaa suomeksi murhetta. ja unkariksi se kuulosti olevan "konjak". ja sitä hoettiin kyllä melko paljon tuossa oopperassa. Olihan se muutenkin kovin synkkä tarina. Menstruaaliooppera jopa, sen verran paljon vertakin tuntui vuotavan.
Sitäkin mietin, että ooppera on siitä outo näytelmä, että koko tarina oli kerrottu jo käsilehdessä, joten mitään yllättävää loppuratkaisua ei tullut. Eikö elokuvistakin kerrota esitteessä vain parhaat palat?
Mutta kokonaisuutena vallan lystikäs kokemus. Saattaisin lähteä uudestaankin.
torstai 18. helmikuuta 2010
penkkarit
Kaikkea sitä.
Kävin tänään työmatkalla keskustassa ja satuin näkemään penkkariajelutkin sopivasti. Siellä ei lama näy, sen verran runsaasti oli teineillä karamellejä heiteltävänä. Ja kansa konttasi. Konttasinpa minäkin kun tilaisuus tuli. Pettymyshän se vähän oli. Toffee maistuu muovailuvahalta.
Kävin tänään työmatkalla keskustassa ja satuin näkemään penkkariajelutkin sopivasti. Siellä ei lama näy, sen verran runsaasti oli teineillä karamellejä heiteltävänä. Ja kansa konttasi. Konttasinpa minäkin kun tilaisuus tuli. Pettymyshän se vähän oli. Toffee maistuu muovailuvahalta.
keskiviikko 17. helmikuuta 2010
Säätiedoista
Näitä säätietoja ei luultavasti tarjoilla joka päivä. Eikä välttämättä viikottainkaan. Päivityksiä luvassa silloin kun tuulen suunta muuttuu tai pilvisyys lisääntyy merkittävästi. Alavilla mailla hallanvaara.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)