kulttuuria koko rahalla/piru vie kulttuuria

Tällä viikolla tuuli puhalsi oikeasta suunnasta ja vei minut sekä Kirsikan sinfoniakonserttiin juhlistamaan Sinfonia Lahden (Lahden kaupunginorkesteri) 60-vuotista taivalta. Ensimmäisellä puoliajalla kuultiin Mozartia 39 sinfonian muodossa ja toisella puoliajalla sitten Bela Bartokin ooppera Siniparran linna solisteina Iris Vermillion sekä Andras Palardi. Kaikkea tätä johti kapellimestari Jukka-Pekka Saraste.

Olihan se. Vaikuttavaa. Sarasteella oli frakki rytyssä mutta ei se menoa haitannut, tahtipuikko/taikasauva viuhui ja orkesteri totteli. Mozart oli kai pieni pettymys, koska olin kaiketi kuvitellut että se tekisi suuremmankin vaikutuksen kun kerrankin kuulee klassista musiikkia muualta kuin cd-levyltä tai elokuvan loppukohtauksessa. Mutta ei. Hetkellista joukkohypnoosia lukuunottamatta sinfonia tuntui vähän tasapaksulta. Ja heiluttaako kapellimestari tahtipuikkoa orkesterin vai yleisön vuoksi?

Ja kyllä se niin meni, että loistava soitto vaati mukaansa laulun. Mezzosopraano sekä Basso saivat orkesterin oikeasti eloon. Vaikka ooppera laulettiin unkariksi tuli välillä sellainen olo kuin olisi ymmärtänyt sen kaiken ilman suomenkielistä tekstitystäkin. vaikka näin ei todellakaan ole. Ainoa tuttu sana tarkoittaa suomeksi murhetta. ja unkariksi se kuulosti olevan "konjak". ja sitä hoettiin kyllä melko paljon tuossa oopperassa. Olihan se muutenkin kovin synkkä tarina. Menstruaaliooppera jopa, sen verran paljon vertakin tuntui vuotavan.

Sitäkin mietin, että ooppera on siitä outo näytelmä, että koko tarina oli kerrottu jo käsilehdessä, joten mitään yllättävää loppuratkaisua ei tullut. Eikö elokuvistakin kerrota esitteessä vain parhaat palat?

Mutta kokonaisuutena vallan lystikäs kokemus. Saattaisin lähteä uudestaankin.