itte tein

kyllä sitä pitää saada sellainen kakku kuin itse haluaa.

Maku on vielä parempi kuin ulkonäkö.

palkintojenjako

Sain tunnustuksen kahdeltakin suunnalta. olen vallan häkeltynyt.


asiaan kuuluu kuulemma seitsemän paljastusta itsestään ja se, että tunnustusta jaetaan eteenpäin seitsemälle loistokkaalle bloggaajalle (tosin en jaa kuin viidelle koska öh, en vaan pysty kun tajusin, etten oikeastaan lue säännöllisesti kuin muutamaa blogia.sori)

joten tässä teille.
1. Narskutan hampaitani nukkuessani
2. Tahtoisin kaverin kissatatuoinnilleni
3. En ikinä uskonut, että joskus muuttaisin pääkaupunkiseudulle, mutta täällä sitä vain ollaan
4. Olen pesäpallon piirinmestari vuodelta öh, 1993 tai 1994
5. Kotikoneessa on ubuntu
6. Olen oikeastaan nörtti. monin tavoin.
7. oon myös blondi, usein myös henkisesti.


ja tunnustusta sitten eteenpäin näille mainioille
Ylläri Koska elämä nyt vain on niin yllättävää ja aina voi yllättää jopa itsensä.
Murska, koska Murska kirjoittaa jotenkin niin aidosti. ja Tampere. voi niitä aikoja.
Jemory, pidän kovin Jemoryn tavasta ilmaista asioita,oivaltavaa kieltä. Tykkään.


ja kukaan ei kiellä antamasta tunnustusta siihen suuntaan mistä se on saatu, joten olkaa ystävällisiä Kirsikka ja Aimo.

uusia alkuja

jokohan sitä olisi taas jotain kirjoitettavaakin.

heinäkuu sujui lomafiiliksissä: käytiin potkimassa palloa suossa ja kyynelehtimässä kaksissa häissä, sitten leikittiin vähän laatikkoleikkejä ja siirreltiin asioita kesäasunnolta kaupunkiin. Kesäasunnon avaimetkin on nyt luovutettu pois ja pääkaupinkilaistuminen on tosiasia.

Maanantaina aloitin uusien haasteiden kanssa painimisen. Tai ehkei uusien, mutta uudessa paikassa uusien tyyppien keskellä kuitenkin. Uskon, että tästä voi tulla hyvä juttu. Tää on vähän tallainen Viiu ja seitsemän kääpiötä -tyyppinen asetelma mutta mikäs täällä on ollessa rinsessana.

ja tosiaan uuden, onneksi väliaikaisen, työhuoneen kirjain-numeroyhdistelmä on aiheuttanut huvittuneisuutta viime päivät. yhdistelmä kun epäilemättä vaikuttaa ihan tautiluokitukselta ja diagnoosini olisi siis lähes seuraavanlainen: "Sopeutumishäiriö sekamuotoinen ahdistus- ja masennusreaktio" Kuulostaahan diagnoosi ihan loogiselta lomalta paluun aiheuttamalta tilalta.

hupsista saat**a

hups.

luvassa laatikkoleikkejä kesäksi.

uusia suuntia

minun pitäisi taas asennoitua uudella tavalla. Pitäisi niinkuin opiskella. Kirjoitella esseitä ja olla aktiivinen. Mitenkähän sitä taas osaa? ja mitähän tästä taas tulee?

Samalla pitäisi sitten olla ahkera töissä ja järjestellä elämää.

Ensi viikolla tiedän myös sen, josko tässä joutaisi jo muuttamaan kohti isoa kirkkoa.

missä olit kun Viiu täytti vuosia?

missä olit kun Mark Chapman ampui John Lennonin, entä kun Suomi on voitti euroviisut? mitä teit kun kuulit Estoniasta tai Dianan kohtalokkaasta kolarista? Entä missä olit kun Berliinin muuri murtui? Mitä ajattelit kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat?

monta tyyppiä, monta tarinaa. Kun Viiu täytti vuosia, oltiin lähiössä, pukeuduttiin tuulipukuun ja juotiin Tallinnan tuliaisolutta suoraan tölkistä. Syötiin lihiksiä ja marie-keksejä. Pelattiin kymppitonnia, juotiin skumppaa, juteltiin sekavia ja syötiin kakkuja. Lopulta kuunneltiin Raappanaa, lähiöräkälässä tietenkin.

Oli se vain lystiä. Kiitos.