love love

mulla on siis tapana satuttaa nilkkani noin kuukauden välein, liian löysät nivelet tai jotain vastaavaa. Eräänä päivänä noheva insinöörini(I) saapuu kotiin kera selityksen.

I: mä muuten tiedän miksi sun nilkat menee niin usein sijoiltaan
Minä: Niinku miks? siks ku oon niin kömpelö, enkä osaa käyttää korkokenkiä oikein?
I: No ei, ku kato mä en oo saanu pelkästään sukkia pyöriin sun jaloissa...

kaikki kotona

puhetta all in one-kaukosäätimestä

M: "eikö ois hieno, jos voisit yhdestä napista avata sekä tv:n, digiboksin että vahvistiminen ja säätää äänenvoimakkuuden samalla?"
N: "eipä oikeastaan"
M: ???
N: "koska sittenhän sä vain koodaisit kaikki päivät makroja siihen säätimeen ja mä olisin koko ajan yksin"
M: "Mutta mä sentään koodaisin niitä sulle"

hätä keinot keksii

otetaan ensin yksi nälkäinen, flunssainen ja räkäinen nainen. Annetaan sille pirkan margarita-pakastepizza sekä ilmakuivattua kinkkua, tomaattia, villi rukolaa sekä paljon parmesaania.

Voin sanoa, että kolmen päivän syömättömyyden (mikään ei maistu miltään eikä syöminen vain huvita) jälkeen maistui todella hyvältä.

sekavasti oravainen

minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. On vain suuri tarve kirjoittaa. Kirjoitan rivin ja pyyhin kaksi. tällä menossa tämäkään teksti ei ikinä valmistu.

On taas tapahtunut paljon sitten viime kerran. Vähän irtisanoutumisia ja muuttolaatikoiden tilailua. Ahdistusta tilanteen nopeasta muuttumisesta, ahdistusta pakkaamisesta, ahdistusta entisten duunien järjestelystä, ahdistusta uuden duunin uusista kuvioista. Kaipuuta kohti lomaa. Koska edes on lomaa?

Mutta vastapainoksi olen sitten ommellut hameen. Se on hyvä ihme jo valmis. tai no lähes, pari yksityiskohtaa pitäisi vielä viimeistellä, mutta kyllä sen jo hameeksi tunnistaa. Tulispa vain kesä niin voisi sitäkin kokeilla.

saunoo susien kanssa

sudet ovat päättänyt ilmeisesti valloittaa kotikylän. Pellon pientareita ja tien vieriä kiertää tasaiset helminauhat jälkiä. Naapurin pihalla kävivät pitämässä kokousta.

Eivät kuitenkaan tulleet minulle avuksi lumen luontiin. Siellä sohin lapioineni vyötäröä myöten hangessa ja yritin avata edes näköyhteyttä makuuhuoneesta järvelle päin. Katolla ahkeroin myös äidin kiellosta huolimatta tai juuri siksi itseasiassa.

Ahkeroinnin jälkeen sauna tuntui järisyttävän mukavalta. Eikä sudet onneksi yrittäneet lauteille kanssani kuitenkaan. Ne saattoi säikähtää mun saunalaulantaani.