ohjelmatarjonta

Kyllä vain. Tämän iänikuinen päivittäissarjamme "miksi juna on myöhässä" (K18, sisältää voimakkaita kohtauksia) on saanut rinnalleen sarjat "miksi kehä ei vedä" (ei heikkohermoisille), "Miksi bussi ei tule", "Miksi bussi ajaa ohi" sekä "kiinan kielen alkeet bussikuskin laulamana".

kyllä meillä on nyt lystiä. Ja kuka tarvitsee televisiota kun elämä pääkaupunkiseudulla tarjoaa näin paljon hupia?

lounasretki etelään

tästä viikosta tulikin sitten hieman erilainen kuin olin ajatellut. Tiistaina käväisin ystävä S:n kanssa lounaalla eräässä Viron parhaista ravintoloista (no, kunniamaininta vuonna 2009). Tajusin ravintolasta pois lähtiessä, että olin sitten näppäränä ja tyylitajuisena naisena vieraillut tuossa maineikkaassa ravintolassa goretex-kengissä. no väliäpä hällä, suomalaisethan tekee etelässä mitä suomalaiset tahtoo... vai miten se nyt menikään.

Alkudrinkiksi cavaa ja alkupalaksi borssikeittoa kera oliiviciapatan, pääruokana täytettyä porsaan sisäfilettä (täydellisen rose), mustajuurilastuja ja herkkusienipyrettä sekä timjamikastiketta. Olisin lisännyt kuvan mutta en ollutkaan jaksanut siirtää niitä vielä kamerasta koneelle.

Kotomaassa ei tämän tasoisiin ravintoloihin minun tilipussini kanssa olisi asiaa joten kiva kokemus ja makuelämyskin.

hän on täällä taas/Hyviä aikomuksia

Lupasin (tai no lupasin ja lupasin), että ryhdistäydyn tämän blogini kanssa kun sellainen kerran on olemassa. Opintoihin liittyvä kehittymiskansio/sivusto/blogi ovat vain syöneet oikeastaan kaiken kirjoitusinnon viime aikoina. Kaikkien iloksi (?) opinnot alkavat tosin olla loppusuoralla, joten uskoisin, että jaksaisin taas tännekin jotain raapustella.

Ehkä. Toivoa sopii

Tervetuloa uuteen vuoteen!

ilman aamukahvia ei voi

Luulin tänään, että mulla on ryppyjä silmänalusissa. Lähempi tarkastelu onneksi osoitti, että kyseessä oli silmänympärysvoiteen aiheuttama harha. Niinpä päätin lopettaa kyseisen tuotteen käyttämisen, ettei tule enempää ylimääräisiä kohtauksia.

Bussissa ehdin pohtia, että kun istuu siinä varauloskäytävän kohdalla, missä on katossa se punainen vasara niin onko etuoikeutettu käyttämään sitä vasaraa jos jotain tapahtuu? Vai tuleeko jostain Jack Bauer tai John McClane?

Päätin askarrella työhuoneen seinälle taulun vanhasta näppiksesta ja pahvista. Tarvitaan enää vain erikeeperiä ja saha. joo-o. saha.

Paikallisjunissa on muuten tetris-verhot. Oletteko koskaan ajatelleet?

Niin joo sitten eilen repeilin uutiselle, että jo 30 000 eronnut kirkosta homoillan jälkeen. Jos ei olisi perillä viime viikon suuresta homoillasta niin tuo lause olisi aika hupaisa... ehkä. Tai ainakin mua nauratti.

ajankohtaista

tänään on ehditty lukea uutisia ja näistä ehdittiin keskustella..

35 päivän ehdoton vankeustuomio muutettiin 32 tunnin yhdyskuntapalveluksi. eli siis selviät rikoksesta ilman istumista tekemällä neljä päivää töitä. No, onhan sitä rangaistusta siinäkin työnvieroksujalle.. pohdittiin tätä insinöörini kanssa. Niin, "kyllähän tunti töissä tuntuu välillä siltä kuin istuisi päivän vankilassa."

Ja tämä uutinen herätti kysymyksen, miten ne nyt ylitöitä, postihan jaetaan aamulla..

juu ja vielä kysymys liittyen homokeskusteluun, oliko Räsäsen kanta se, että ei homojen tarvi naimisiin mennä ku syntiä se on kuitenkin?

kyllä. on. maanantai. ja olen hyvin väsynyt.

love love

mulla on siis tapana satuttaa nilkkani noin kuukauden välein, liian löysät nivelet tai jotain vastaavaa. Eräänä päivänä noheva insinöörini(I) saapuu kotiin kera selityksen.

I: mä muuten tiedän miksi sun nilkat menee niin usein sijoiltaan
Minä: Niinku miks? siks ku oon niin kömpelö, enkä osaa käyttää korkokenkiä oikein?
I: No ei, ku kato mä en oo saanu pelkästään sukkia pyöriin sun jaloissa...

kaikki kotona

puhetta all in one-kaukosäätimestä

M: "eikö ois hieno, jos voisit yhdestä napista avata sekä tv:n, digiboksin että vahvistiminen ja säätää äänenvoimakkuuden samalla?"
N: "eipä oikeastaan"
M: ???
N: "koska sittenhän sä vain koodaisit kaikki päivät makroja siihen säätimeen ja mä olisin koko ajan yksin"
M: "Mutta mä sentään koodaisin niitä sulle"

iso-market rules

"-meinasit siis kannattaa iso-markettia, vaikka ne möi sulle paskan puhelimen eikä suostu korjaamaan sitä?
- nii, eihän se täysin paska ole kun sa vielä käytät sitä.
- tosiaan, mä käytän sitä herätyskellona"

asioilla verkkokaupassa

mietinpä tässä vain, että tilasin viikko sitten juttuja jenkkiläisestä verkkokaupasta. Jo viime maanantaina sain kuittaksen, että paketti on lähetetty. Arvioitu saapumispäivä on 6. Lokakuuta. Kävellenkö ne sitä tuo?

uusia alkuja

jokohan sitä olisi taas jotain kirjoitettavaakin.

heinäkuu sujui lomafiiliksissä: käytiin potkimassa palloa suossa ja kyynelehtimässä kaksissa häissä, sitten leikittiin vähän laatikkoleikkejä ja siirreltiin asioita kesäasunnolta kaupunkiin. Kesäasunnon avaimetkin on nyt luovutettu pois ja pääkaupinkilaistuminen on tosiasia.

Maanantaina aloitin uusien haasteiden kanssa painimisen. Tai ehkei uusien, mutta uudessa paikassa uusien tyyppien keskellä kuitenkin. Uskon, että tästä voi tulla hyvä juttu. Tää on vähän tallainen Viiu ja seitsemän kääpiötä -tyyppinen asetelma mutta mikäs täällä on ollessa rinsessana.

ja tosiaan uuden, onneksi väliaikaisen, työhuoneen kirjain-numeroyhdistelmä on aiheuttanut huvittuneisuutta viime päivät. yhdistelmä kun epäilemättä vaikuttaa ihan tautiluokitukselta ja diagnoosini olisi siis lähes seuraavanlainen: "Sopeutumishäiriö sekamuotoinen ahdistus- ja masennusreaktio" Kuulostaahan diagnoosi ihan loogiselta lomalta paluun aiheuttamalta tilalta.

sekavasti oravainen

minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. On vain suuri tarve kirjoittaa. Kirjoitan rivin ja pyyhin kaksi. tällä menossa tämäkään teksti ei ikinä valmistu.

On taas tapahtunut paljon sitten viime kerran. Vähän irtisanoutumisia ja muuttolaatikoiden tilailua. Ahdistusta tilanteen nopeasta muuttumisesta, ahdistusta pakkaamisesta, ahdistusta entisten duunien järjestelystä, ahdistusta uuden duunin uusista kuvioista. Kaipuuta kohti lomaa. Koska edes on lomaa?

Mutta vastapainoksi olen sitten ommellut hameen. Se on hyvä ihme jo valmis. tai no lähes, pari yksityiskohtaa pitäisi vielä viimeistellä, mutta kyllä sen jo hameeksi tunnistaa. Tulispa vain kesä niin voisi sitäkin kokeilla.

hyvä palvelu on ulkoistettu asiakkaalle?

On tässä taas käyty vähän asioimassa. ja käyty sitten uudelleen asioimassa ja oltu yhteydessä puhelimitse. Miten ihmeessä joka puljussa asiat voi mennä niin systemaattisesti vähän pieleen?

esimerkiksi viikonloppuna päätin järjestää yllätyksen vanhemmilleni juhlapäivän kunniaksi. Kävin maksamassa heidän hotellihuoneensa eräässä isossa kaupungissa ja pyysin toimittamaan muutaman ruusun huoneeseen. Palvelu oli tässä vaiheessa mukavaa ja virkailija päätti vielä firman puolesta siirtää juhlaparin hieman parempaan huoneeseen.

Mutta, ongelma alkoi sitten siitä kun vanhempani kirjautuivat hotelliin ja parin tunnin päästä saapumisesta hienovaraisesti kysyin mielipidettä yllätyksestä. Siitä saatiin sitten yllätys minulle sillä ruusuja ei huoneesta löytynyt. Isäni lähti nohevasti sitten vastaanotosta selvittämään kadonneiden ruusujen kohtaloa. Virkailija nihkeili eikä ruusuja tuntunut enää olevan olemassakaan, eikä hotellin väellä todellakaan ole aikomusta tehdä asialle enää mitään.

No kaikki pitää sitten tehdä itse. Soitin vastaanottoon, että olisiko nyt mitenkään mahdollista selvittää, että mihin ne puska on voinut kadota parissa tunnissa. Ja kerroin ihan itse tuoneeni ruusut, maksaneeni huoneen ja saaneeni tiedon, että ruusut toimitetaan huoneesen. Epäilin tässä vaiheessa, että ehkä huoneita on vaihdeltu käyntini ja maksun jälkeen. Ei kuulemma ole mahdollista. Lopulta soitin äidilleni, joka tulkkasi huonelaskusta, että olin käynyt maksamassa täysin eri huoneen kuin sen missä he majoittuivat. Ja sitten taas yhteydenotto vastaanottoon, että ehkä ruusut löytyisivät laskuun merkitystä huoneesta. Ja totta tosiaan, siellähän ne olivat olleet, ja ne toimitettiin oikeaan huoneeseen erinäisten vaiheiden jälkeen kera muutaman drinkkilipun.

että en pelkästään järjestänyt yllätystä vaan myös salapoliisiretken. Ja kyllähän sitä palvelua sitten sai kun jaksoi itse nähdä vaivaa.

Ja eilen. sain vihdoin kauan kaipaamani postin noutoilmoituksen, kupongissa luki, että paketit olisivat noudettavissa postista juurikin eilen. Ja kun postiin kiireessä pyöräilin selvisi, että paketeista ei ole jälkeäkään. Seuraavan salapoliisileikin aika! Alkoi ärsyttää. Onneksi hyvääkin palvelua on vielä sentään saatavilla. Asiaa vierestä seurannut virkailija sitten ilmoitti, että kunhan jakajat palaaavat hän tarkistaa asian ja soittaa matkapuhelimeeni joka tapauksessa, että tiedän missä mennään. Ennen kuutta sain puhelimeeni viestin, että paketit olivat löytyneet. Oli ehkä ollut ihminen välissä eikä posteljoonilla ollut ollut päivät ihan järjestyksessä. Kupongissa kun olisi pitänyt lukea seuraavan päivän numero.

Niin ja onnistuttiinhan tässä joku viikko sitten sattumaan eräälle huoltamolle jossa juuri lounaan tilaamisen ja maksamisen jälkeen tuli sähkökatko. Siellä sentään keittiömestari tuli vartin odottelun jälkeen kertomaan, että lounaspizzaa ei muuten tule ja maksutapahtuman peruminen onnistui muutaman väärinkäsityksen jälkeen vallan hienosti.

tekevälle vissiin sattuu välillä vähän enemmän

Viiu aasiakkaana

Tiedän olevani jokseenkin hankala asiakas. Yleensä säntään kauppaan tietämättä mitä tahdon, ja sitten kun myyjä ystävällismielisesti tulee auttamaan, annan niin moninaisia vinkkejä siitä mitä tahdon, ettei myyjä oikein tiedä mitä tuotteita tarjoaisi. Ja aina on jotain pielessä. Sanon, että tarvitsen kengät, että ei sillä niin väliä, että millaiset. Mutta kunhan ne ovat mustat ja korkea- tai matalakantaiset ja hyvät jalassa ja nätit, eikä välttämättä tarvitse olla nätitkään, kunhan on hyvät jalassa. Kun myyjä epätoivoissaan kantaa kenkiä neidin sovitettavaksi on jokaisessa parissa jotain vikaa. on liian korkeaa kantaa, liian tasapohjaa, liian leveää, liian mustaa ja liian kapeaa ja liian kallista. Lisäksi kengät ovat liian rumat, eivätkä ne ole kivat jalassakaan. Tästä syystä olen viime aikoina kävellyt elähtäneissä tennareissani. Ne on sentään kivat jalassa, tasapohjaiset ja hyvän väriset. Niiden ainoa heikkous on, että ne luultavasti pian lahoavat.

Sitten vastapainoksi ahdistun tyrkyttävistä sekä liian tehokkaista myyjistä. Liikkeeseen astuessa myyjä on kärppänä kysymässä kuinka voisi auttaa. Vaikka sanon, että ihan vain katselen ja myyjä kuittaa ”joo, kerro sitten kun tarvitset apua”. Kuitenkin myyjä jää välittömästi seuraavan hyllyväliin muka järjestämään vaatepinoa, minua se siellä kyttää kuitenkin, etten vain sattumalta työnnä mekkoa tai farkkuhametta vuorattuun kesäkassiini tai räi lattialle tai revi pelihousuja.

Ja kun viimeksi astelin kultasepänliikkeeseen ostamaan hopeista rannekorua, ihan itselle kerrankin. Sain palvelua vertailtuani omatoimisesti mallistoa hyvän aikaa, sitten katseltiin myyjän kanssa yhdessä, myös niitä alehyllyn tuotteita. Kun olin vihdoin valintani tehnyt, oli myyjä salamana paketoinut korun ja iski hinnan tiskiin. Tässä välissä en ollut ehtinyt kertoa, että voisin vielä lisäksi ostaa rannekellon, mutta myyjä näytti niin tympeältä, että totesin paremmaksi maksaa ostokseni ja siirtää rannekellon hankintaretken myöhempään ajankohtaan. On muuten vieläkin ostamatta.

Sietämätön saatan olla myös kampaajien mielestä. kampaajalle täytyy päästä juuri silloin kun siltä alkaa tuntua, minulla ei ole aikaa odottaa viikkoa, vaan valitsen kampaajan sen mukaan, missä on samalle päivälle vapaita aikoja. Yleensä ilmoitan vain tarvitsevani kokonaan uuden pään, ja kun kampaaja alkaa ehdotella kauden muotileikkauksia ja monivärivärjäyksiä, permanenttia tai hiustenpidennystä ilmoitankin, että otetaan vaan ihan vähän latvoista pois.

Tilanne oli huolestuttavampi silloin kun suosin lyhyempää hiusmallia, sillä joka kerran kampaajalle piti tarkasti selittää mitä halusin, takaa oikein lyhyeksi ja edestä saa jäädä pidemmäksi, tai sitten vähän sellaista rockhenkistä eriparihiusta ja pikkuisen epätasaisuuksia ja kerrostusta, sitten jäin vain odottamaan sydän syrjälläni, että osaako kampaaja toteuttaa toiveeni kuvailun perusteella. ja muistan eräänkin kerran kun kampaajareissun jälkeen kuljin kuukauden hattu päässä, koska takatukkani oli jätetty pitkäksi ja otsahiukset nyrhitty niin lyhyiksi, että vaikutin lähinnä vajaaälyiseltä Ehkä kampaaja päätti antaa painajaiselle pikku opetuksen, hänellähän ne sakset oli.

uusia suuntia

minun pitäisi taas asennoitua uudella tavalla. Pitäisi niinkuin opiskella. Kirjoitella esseitä ja olla aktiivinen. Mitenkähän sitä taas osaa? ja mitähän tästä taas tulee?

Samalla pitäisi sitten olla ahkera töissä ja järjestellä elämää.

Ensi viikolla tiedän myös sen, josko tässä joutaisi jo muuttamaan kohti isoa kirkkoa.

jokanainen

ei riitä, että piti hyväksyä, että edes veriryhmänsä puolesta sitä ei ole kovinkaan omaperäinen (no DNA:n mukaan sentään sitäkin enemmän) mutta nykyään uusia ihmisiä tavatessa eteen tulee usein tilanne, jossa kysytään "oletko toiminut ohjaajana siellä?", "siehän oot siinä jutussa mukana", "olit varmasti meidän matkaoppaana", "kun viimeksi siellä X paikassa tavattiin", "me ollaan kyllä tavattu aiemmin" ja ehtipä kerran yksi sankari väittää, että olen taatusti juontanut erästä teeveeohjelmaakin. Väittelyä käytiin muuten pitkään ja hartaasti, enkä vieläkään vain pysty muistamaan, että mitä ohjelmaa olen juontanut.

vastauksena on tähän mennessä ollut siis aina sama: "miulla taitaa olla kaksoisolento, joka ehtii tehdä asioita enemmän kuin mie."

sarvikuono olohuoneessa

olen vältellyt pitkään tätä aihetta. Mutta eilen, lääkärivisiitin ja verikokeiden jälkeen oli pakko suunnata apteekkiin sarvikuono-ostoksille. Eilisillan katselin tuota pelottavan näköistä muoviluomusta ja tänään pakotin itseni sekoittelemaan suolasta ja vedestä sopivaa lientä sarvikuonolle. Ja sitten vain huuhtelemaan. Kummasti olo helpotti, mutta hassultahan se tuntui, kovin hassulta. Olo sentään parani hetkessä.

tai sitten olon paraneminen korreloi suoraan siihen kouralliseen eri värisiä pillereitä, joita olin ehtinyt hieman aiemmin kitaani lappaa. Mistä näitä tietää.

se on tää ikä

hankalinta tässä uudessa iässä on se, että ensimmäinen numero vaihtui ja työkaverit jaksavat toivotella tervetulleeksi neljännelle kymmenelle.

Onneksi oon muuten niin nuori ja notkea, että kyllä se tästä.

lista asioista

- ikääntyminen: kai kolmekymppisillä on ees kivempaa?
- työmatka ulkomaille: että missä välissä ne oikeat työt sitten pitäisi tehdä?
- opiskelu työn ohessa: niin, isona minustakin tulee opettaja
- urheilu: menishän sitä jos vain selviäis ensin keuhkoputkentulehduksestaan
- taide: kerrankin huutaminen kannatti, kiitos ystävä S. askel kohti unelma keittiötä otettiin Pentti Kaskipuron grafiikanlehden myötä. Tykkään.
- koti tai kaksi kotia: missään ei ehdi olla niin pitkään, että ehtisi kyllästyä
- Tampere: jos vaikka kävisi
- polkupyöräily: kevät <3

joo, elämä on ihan kivaa.