skitsoamisen lyhyt oppimäärä

tai ehkei niin lyhytkään. Joskus elämä vain tuntuu niin epäreilulta, välimatkat pitkiltä, sää liian kylmältä, saippua väärän väriseltä ja pulutkin oli ennen lihavampia. Eikä sitä sitten itsekään jaksa olla kovin aktiivinen ja sitten vielä vr ja työt!

Senhän olen jo tiedostanut vuosia sitten, että luonteeseeni kuuluu tämä ajoittainen skitsoilu, kun eihän kaikki voi olla kunnossa jos on vain tasaista. Mutta, nyt alkaa mennä jo minunkin mittapuullani vähän liiallisuuksiin. MUTTA.

Tiedä sitten mitä pitäisi tehdä. Hankkia pitempi pinna? kasvattaa sietokykyä? löytää harmonia ja lisää omaa tekemistä?

hyviä vuosia

juuri kun vihdoin viiden vuoden käyttökokemusten perusteella olin oppinut, että totta tosiaan goretex-vaelluskenkäni todellakin pitävät veden kengän ulkopuolella vaikka kahlaisi vähän isommassakin lätäkössä niin se tapahtuu.

Goretex-kalvo hajoaa ja sukat kastui tuolla loskassa raahustaessa. En ehkä kestä enempää.

kauppapaikka

ostetaan yksi hyvin nukuttu yö. tai vaihdetaan vähän käytettyyn työmotivaatioon.

kirjalliset tarjoukset kommenttilokeroon. kiitos.

dilemma

mikähän hitto tässä oikein on, että aina kun tiedossa on mukava päivä ja vinkeetä ohjelmaa niin mie herään järkyttävään päänsärkyyn(toim. huom. Krapula tämä ei ole) joka ei taltu käsikauppalääkkeellä ja täällä päin maailmaa ei ole muutakaan tarjolla.

Lähden silti. Pää puuduksissa valloittamaan ja voittamaan.

penkkarit

Kaikkea sitä.

Kävin tänään työmatkalla keskustassa ja satuin näkemään penkkariajelutkin sopivasti. Siellä ei lama näy, sen verran runsaasti oli teineillä karamellejä heiteltävänä. Ja kansa konttasi. Konttasinpa minäkin kun tilaisuus tuli. Pettymyshän se vähän oli. Toffee maistuu muovailuvahalta.