minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. On vain suuri tarve kirjoittaa. Kirjoitan rivin ja pyyhin kaksi. tällä menossa tämäkään teksti ei ikinä valmistu.
On taas tapahtunut paljon sitten viime kerran. Vähän irtisanoutumisia ja muuttolaatikoiden tilailua. Ahdistusta tilanteen nopeasta muuttumisesta, ahdistusta pakkaamisesta, ahdistusta entisten duunien järjestelystä, ahdistusta uuden duunin uusista kuvioista. Kaipuuta kohti lomaa. Koska edes on lomaa?
Mutta vastapainoksi olen sitten ommellut hameen. Se on hyvä ihme jo valmis. tai no lähes, pari yksityiskohtaa pitäisi vielä viimeistellä, mutta kyllä sen jo hameeksi tunnistaa. Tulispa vain kesä niin voisi sitäkin kokeilla.
torstai 17. kesäkuuta 2010
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
hyvä palvelu on ulkoistettu asiakkaalle?
On tässä taas käyty vähän asioimassa. ja käyty sitten uudelleen asioimassa ja oltu yhteydessä puhelimitse. Miten ihmeessä joka puljussa asiat voi mennä niin systemaattisesti vähän pieleen?
esimerkiksi viikonloppuna päätin järjestää yllätyksen vanhemmilleni juhlapäivän kunniaksi. Kävin maksamassa heidän hotellihuoneensa eräässä isossa kaupungissa ja pyysin toimittamaan muutaman ruusun huoneeseen. Palvelu oli tässä vaiheessa mukavaa ja virkailija päätti vielä firman puolesta siirtää juhlaparin hieman parempaan huoneeseen.
Mutta, ongelma alkoi sitten siitä kun vanhempani kirjautuivat hotelliin ja parin tunnin päästä saapumisesta hienovaraisesti kysyin mielipidettä yllätyksestä. Siitä saatiin sitten yllätys minulle sillä ruusuja ei huoneesta löytynyt. Isäni lähti nohevasti sitten vastaanotosta selvittämään kadonneiden ruusujen kohtaloa. Virkailija nihkeili eikä ruusuja tuntunut enää olevan olemassakaan, eikä hotellin väellä todellakaan ole aikomusta tehdä asialle enää mitään.
No kaikki pitää sitten tehdä itse. Soitin vastaanottoon, että olisiko nyt mitenkään mahdollista selvittää, että mihin ne puska on voinut kadota parissa tunnissa. Ja kerroin ihan itse tuoneeni ruusut, maksaneeni huoneen ja saaneeni tiedon, että ruusut toimitetaan huoneesen. Epäilin tässä vaiheessa, että ehkä huoneita on vaihdeltu käyntini ja maksun jälkeen. Ei kuulemma ole mahdollista. Lopulta soitin äidilleni, joka tulkkasi huonelaskusta, että olin käynyt maksamassa täysin eri huoneen kuin sen missä he majoittuivat. Ja sitten taas yhteydenotto vastaanottoon, että ehkä ruusut löytyisivät laskuun merkitystä huoneesta. Ja totta tosiaan, siellähän ne olivat olleet, ja ne toimitettiin oikeaan huoneeseen erinäisten vaiheiden jälkeen kera muutaman drinkkilipun.
että en pelkästään järjestänyt yllätystä vaan myös salapoliisiretken. Ja kyllähän sitä palvelua sitten sai kun jaksoi itse nähdä vaivaa.
Ja eilen. sain vihdoin kauan kaipaamani postin noutoilmoituksen, kupongissa luki, että paketit olisivat noudettavissa postista juurikin eilen. Ja kun postiin kiireessä pyöräilin selvisi, että paketeista ei ole jälkeäkään. Seuraavan salapoliisileikin aika! Alkoi ärsyttää. Onneksi hyvääkin palvelua on vielä sentään saatavilla. Asiaa vierestä seurannut virkailija sitten ilmoitti, että kunhan jakajat palaaavat hän tarkistaa asian ja soittaa matkapuhelimeeni joka tapauksessa, että tiedän missä mennään. Ennen kuutta sain puhelimeeni viestin, että paketit olivat löytyneet. Oli ehkä ollut ihminen välissä eikä posteljoonilla ollut ollut päivät ihan järjestyksessä. Kupongissa kun olisi pitänyt lukea seuraavan päivän numero.
Niin ja onnistuttiinhan tässä joku viikko sitten sattumaan eräälle huoltamolle jossa juuri lounaan tilaamisen ja maksamisen jälkeen tuli sähkökatko. Siellä sentään keittiömestari tuli vartin odottelun jälkeen kertomaan, että lounaspizzaa ei muuten tule ja maksutapahtuman peruminen onnistui muutaman väärinkäsityksen jälkeen vallan hienosti.
tekevälle vissiin sattuu välillä vähän enemmän
esimerkiksi viikonloppuna päätin järjestää yllätyksen vanhemmilleni juhlapäivän kunniaksi. Kävin maksamassa heidän hotellihuoneensa eräässä isossa kaupungissa ja pyysin toimittamaan muutaman ruusun huoneeseen. Palvelu oli tässä vaiheessa mukavaa ja virkailija päätti vielä firman puolesta siirtää juhlaparin hieman parempaan huoneeseen.
Mutta, ongelma alkoi sitten siitä kun vanhempani kirjautuivat hotelliin ja parin tunnin päästä saapumisesta hienovaraisesti kysyin mielipidettä yllätyksestä. Siitä saatiin sitten yllätys minulle sillä ruusuja ei huoneesta löytynyt. Isäni lähti nohevasti sitten vastaanotosta selvittämään kadonneiden ruusujen kohtaloa. Virkailija nihkeili eikä ruusuja tuntunut enää olevan olemassakaan, eikä hotellin väellä todellakaan ole aikomusta tehdä asialle enää mitään.
No kaikki pitää sitten tehdä itse. Soitin vastaanottoon, että olisiko nyt mitenkään mahdollista selvittää, että mihin ne puska on voinut kadota parissa tunnissa. Ja kerroin ihan itse tuoneeni ruusut, maksaneeni huoneen ja saaneeni tiedon, että ruusut toimitetaan huoneesen. Epäilin tässä vaiheessa, että ehkä huoneita on vaihdeltu käyntini ja maksun jälkeen. Ei kuulemma ole mahdollista. Lopulta soitin äidilleni, joka tulkkasi huonelaskusta, että olin käynyt maksamassa täysin eri huoneen kuin sen missä he majoittuivat. Ja sitten taas yhteydenotto vastaanottoon, että ehkä ruusut löytyisivät laskuun merkitystä huoneesta. Ja totta tosiaan, siellähän ne olivat olleet, ja ne toimitettiin oikeaan huoneeseen erinäisten vaiheiden jälkeen kera muutaman drinkkilipun.
että en pelkästään järjestänyt yllätystä vaan myös salapoliisiretken. Ja kyllähän sitä palvelua sitten sai kun jaksoi itse nähdä vaivaa.
Ja eilen. sain vihdoin kauan kaipaamani postin noutoilmoituksen, kupongissa luki, että paketit olisivat noudettavissa postista juurikin eilen. Ja kun postiin kiireessä pyöräilin selvisi, että paketeista ei ole jälkeäkään. Seuraavan salapoliisileikin aika! Alkoi ärsyttää. Onneksi hyvääkin palvelua on vielä sentään saatavilla. Asiaa vierestä seurannut virkailija sitten ilmoitti, että kunhan jakajat palaaavat hän tarkistaa asian ja soittaa matkapuhelimeeni joka tapauksessa, että tiedän missä mennään. Ennen kuutta sain puhelimeeni viestin, että paketit olivat löytyneet. Oli ehkä ollut ihminen välissä eikä posteljoonilla ollut ollut päivät ihan järjestyksessä. Kupongissa kun olisi pitänyt lukea seuraavan päivän numero.
Niin ja onnistuttiinhan tässä joku viikko sitten sattumaan eräälle huoltamolle jossa juuri lounaan tilaamisen ja maksamisen jälkeen tuli sähkökatko. Siellä sentään keittiömestari tuli vartin odottelun jälkeen kertomaan, että lounaspizzaa ei muuten tule ja maksutapahtuman peruminen onnistui muutaman väärinkäsityksen jälkeen vallan hienosti.
tekevälle vissiin sattuu välillä vähän enemmän
tiistai 8. kesäkuuta 2010
Viiu aasiakkaana
Tiedän olevani jokseenkin hankala asiakas. Yleensä säntään kauppaan tietämättä mitä tahdon, ja sitten kun myyjä ystävällismielisesti tulee auttamaan, annan niin moninaisia vinkkejä siitä mitä tahdon, ettei myyjä oikein tiedä mitä tuotteita tarjoaisi. Ja aina on jotain pielessä. Sanon, että tarvitsen kengät, että ei sillä niin väliä, että millaiset. Mutta kunhan ne ovat mustat ja korkea- tai matalakantaiset ja hyvät jalassa ja nätit, eikä välttämättä tarvitse olla nätitkään, kunhan on hyvät jalassa. Kun myyjä epätoivoissaan kantaa kenkiä neidin sovitettavaksi on jokaisessa parissa jotain vikaa. on liian korkeaa kantaa, liian tasapohjaa, liian leveää, liian mustaa ja liian kapeaa ja liian kallista. Lisäksi kengät ovat liian rumat, eivätkä ne ole kivat jalassakaan. Tästä syystä olen viime aikoina kävellyt elähtäneissä tennareissani. Ne on sentään kivat jalassa, tasapohjaiset ja hyvän väriset. Niiden ainoa heikkous on, että ne luultavasti pian lahoavat.
Sitten vastapainoksi ahdistun tyrkyttävistä sekä liian tehokkaista myyjistä. Liikkeeseen astuessa myyjä on kärppänä kysymässä kuinka voisi auttaa. Vaikka sanon, että ihan vain katselen ja myyjä kuittaa ”joo, kerro sitten kun tarvitset apua”. Kuitenkin myyjä jää välittömästi seuraavan hyllyväliin muka järjestämään vaatepinoa, minua se siellä kyttää kuitenkin, etten vain sattumalta työnnä mekkoa tai farkkuhametta vuorattuun kesäkassiini tai räi lattialle tai revi pelihousuja.
Ja kun viimeksi astelin kultasepänliikkeeseen ostamaan hopeista rannekorua, ihan itselle kerrankin. Sain palvelua vertailtuani omatoimisesti mallistoa hyvän aikaa, sitten katseltiin myyjän kanssa yhdessä, myös niitä alehyllyn tuotteita. Kun olin vihdoin valintani tehnyt, oli myyjä salamana paketoinut korun ja iski hinnan tiskiin. Tässä välissä en ollut ehtinyt kertoa, että voisin vielä lisäksi ostaa rannekellon, mutta myyjä näytti niin tympeältä, että totesin paremmaksi maksaa ostokseni ja siirtää rannekellon hankintaretken myöhempään ajankohtaan. On muuten vieläkin ostamatta.
Sietämätön saatan olla myös kampaajien mielestä. kampaajalle täytyy päästä juuri silloin kun siltä alkaa tuntua, minulla ei ole aikaa odottaa viikkoa, vaan valitsen kampaajan sen mukaan, missä on samalle päivälle vapaita aikoja. Yleensä ilmoitan vain tarvitsevani kokonaan uuden pään, ja kun kampaaja alkaa ehdotella kauden muotileikkauksia ja monivärivärjäyksiä, permanenttia tai hiustenpidennystä ilmoitankin, että otetaan vaan ihan vähän latvoista pois.
Tilanne oli huolestuttavampi silloin kun suosin lyhyempää hiusmallia, sillä joka kerran kampaajalle piti tarkasti selittää mitä halusin, takaa oikein lyhyeksi ja edestä saa jäädä pidemmäksi, tai sitten vähän sellaista rockhenkistä eriparihiusta ja pikkuisen epätasaisuuksia ja kerrostusta, sitten jäin vain odottamaan sydän syrjälläni, että osaako kampaaja toteuttaa toiveeni kuvailun perusteella. ja muistan eräänkin kerran kun kampaajareissun jälkeen kuljin kuukauden hattu päässä, koska takatukkani oli jätetty pitkäksi ja otsahiukset nyrhitty niin lyhyiksi, että vaikutin lähinnä vajaaälyiseltä Ehkä kampaaja päätti antaa painajaiselle pikku opetuksen, hänellähän ne sakset oli.
Sitten vastapainoksi ahdistun tyrkyttävistä sekä liian tehokkaista myyjistä. Liikkeeseen astuessa myyjä on kärppänä kysymässä kuinka voisi auttaa. Vaikka sanon, että ihan vain katselen ja myyjä kuittaa ”joo, kerro sitten kun tarvitset apua”. Kuitenkin myyjä jää välittömästi seuraavan hyllyväliin muka järjestämään vaatepinoa, minua se siellä kyttää kuitenkin, etten vain sattumalta työnnä mekkoa tai farkkuhametta vuorattuun kesäkassiini tai räi lattialle tai revi pelihousuja.
Ja kun viimeksi astelin kultasepänliikkeeseen ostamaan hopeista rannekorua, ihan itselle kerrankin. Sain palvelua vertailtuani omatoimisesti mallistoa hyvän aikaa, sitten katseltiin myyjän kanssa yhdessä, myös niitä alehyllyn tuotteita. Kun olin vihdoin valintani tehnyt, oli myyjä salamana paketoinut korun ja iski hinnan tiskiin. Tässä välissä en ollut ehtinyt kertoa, että voisin vielä lisäksi ostaa rannekellon, mutta myyjä näytti niin tympeältä, että totesin paremmaksi maksaa ostokseni ja siirtää rannekellon hankintaretken myöhempään ajankohtaan. On muuten vieläkin ostamatta.
Sietämätön saatan olla myös kampaajien mielestä. kampaajalle täytyy päästä juuri silloin kun siltä alkaa tuntua, minulla ei ole aikaa odottaa viikkoa, vaan valitsen kampaajan sen mukaan, missä on samalle päivälle vapaita aikoja. Yleensä ilmoitan vain tarvitsevani kokonaan uuden pään, ja kun kampaaja alkaa ehdotella kauden muotileikkauksia ja monivärivärjäyksiä, permanenttia tai hiustenpidennystä ilmoitankin, että otetaan vaan ihan vähän latvoista pois.
Tilanne oli huolestuttavampi silloin kun suosin lyhyempää hiusmallia, sillä joka kerran kampaajalle piti tarkasti selittää mitä halusin, takaa oikein lyhyeksi ja edestä saa jäädä pidemmäksi, tai sitten vähän sellaista rockhenkistä eriparihiusta ja pikkuisen epätasaisuuksia ja kerrostusta, sitten jäin vain odottamaan sydän syrjälläni, että osaako kampaaja toteuttaa toiveeni kuvailun perusteella. ja muistan eräänkin kerran kun kampaajareissun jälkeen kuljin kuukauden hattu päässä, koska takatukkani oli jätetty pitkäksi ja otsahiukset nyrhitty niin lyhyiksi, että vaikutin lähinnä vajaaälyiseltä Ehkä kampaaja päätti antaa painajaiselle pikku opetuksen, hänellähän ne sakset oli.
tiistai 1. kesäkuuta 2010
ongelmia ohjeiden noudattamisessa
en enää osaa edes noudattaa ohjeita. Huomasin tänään(kin) hyppineeni e-pillerilistassani hieman holtittomasti riviltä toiselle. Ei siis edes riitä, että listaan on merkitty hyvinkin selvästi reitti mitä pitkin nappeja syödään sekä päivämäärää osoittava lyhenne.. Ei onnistu. Armas lupasi piirtää mulle ensi kuuksi kartan, tai käyttää punakynää uuden reitin piirtämiseen, melko ystävällistä, sanoisin.
Mutta, mikä auttaisi siihen, kun viime torstaina herätessä kuvittelin, että on perjantai ja samalla huolestuin kun torstain nappi olikin ottamatta. ei auttaisi kartta eikä kompassi.
Mutta, mikä auttaisi siihen, kun viime torstaina herätessä kuvittelin, että on perjantai ja samalla huolestuin kun torstain nappi olikin ottamatta. ei auttaisi kartta eikä kompassi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)