ilman aamukahvia ei voi

Luulin tänään, että mulla on ryppyjä silmänalusissa. Lähempi tarkastelu onneksi osoitti, että kyseessä oli silmänympärysvoiteen aiheuttama harha. Niinpä päätin lopettaa kyseisen tuotteen käyttämisen, ettei tule enempää ylimääräisiä kohtauksia.

Bussissa ehdin pohtia, että kun istuu siinä varauloskäytävän kohdalla, missä on katossa se punainen vasara niin onko etuoikeutettu käyttämään sitä vasaraa jos jotain tapahtuu? Vai tuleeko jostain Jack Bauer tai John McClane?

Päätin askarrella työhuoneen seinälle taulun vanhasta näppiksesta ja pahvista. Tarvitaan enää vain erikeeperiä ja saha. joo-o. saha.

Paikallisjunissa on muuten tetris-verhot. Oletteko koskaan ajatelleet?

Niin joo sitten eilen repeilin uutiselle, että jo 30 000 eronnut kirkosta homoillan jälkeen. Jos ei olisi perillä viime viikon suuresta homoillasta niin tuo lause olisi aika hupaisa... ehkä. Tai ainakin mua nauratti.

ajankohtaista

tänään on ehditty lukea uutisia ja näistä ehdittiin keskustella..

35 päivän ehdoton vankeustuomio muutettiin 32 tunnin yhdyskuntapalveluksi. eli siis selviät rikoksesta ilman istumista tekemällä neljä päivää töitä. No, onhan sitä rangaistusta siinäkin työnvieroksujalle.. pohdittiin tätä insinöörini kanssa. Niin, "kyllähän tunti töissä tuntuu välillä siltä kuin istuisi päivän vankilassa."

Ja tämä uutinen herätti kysymyksen, miten ne nyt ylitöitä, postihan jaetaan aamulla..

juu ja vielä kysymys liittyen homokeskusteluun, oliko Räsäsen kanta se, että ei homojen tarvi naimisiin mennä ku syntiä se on kuitenkin?

kyllä. on. maanantai. ja olen hyvin väsynyt.

love love

mulla on siis tapana satuttaa nilkkani noin kuukauden välein, liian löysät nivelet tai jotain vastaavaa. Eräänä päivänä noheva insinöörini(I) saapuu kotiin kera selityksen.

I: mä muuten tiedän miksi sun nilkat menee niin usein sijoiltaan
Minä: Niinku miks? siks ku oon niin kömpelö, enkä osaa käyttää korkokenkiä oikein?
I: No ei, ku kato mä en oo saanu pelkästään sukkia pyöriin sun jaloissa...

kaikki kotona

puhetta all in one-kaukosäätimestä

M: "eikö ois hieno, jos voisit yhdestä napista avata sekä tv:n, digiboksin että vahvistiminen ja säätää äänenvoimakkuuden samalla?"
N: "eipä oikeastaan"
M: ???
N: "koska sittenhän sä vain koodaisit kaikki päivät makroja siihen säätimeen ja mä olisin koko ajan yksin"
M: "Mutta mä sentään koodaisin niitä sulle"

viimeinen

Day 30 - Your favorite song at this time last year.
Hämmentävää, selvisin 30 päivää biisihaasteen kanssa.

onhan tämä hyvä vielä nykyäänkin. Harvemmin vain tulee kuunneltua.

lapsenmieli

päivän biisi on muisto lapsuudesta. Tämä löytyi. Vuoden -84 syksynsävel-voittaja, olin öh, neljä ja aivan liekeissä. Anja Niskanen- ollaan hiljaa vain

tuplapäivitys

kylläpä aika rientää kun on kiireitä. joten tässä postissa biisihaasteen päivät 27 ja 28.

Day 27 - A song that you wish you could play

tässäkin voisi olla mikä tahansa biisi, mutta toisaalta ei. Joskus toivoin osaavani soittaa varsinkin tämän Metallica Nothing else matters Mutta mielenkiintoni soiton opettelen suhteen kestää ikäväkseni liian lyhyen aikaa kerrallaan.

Day 28 - A song that makes you feel guilty

kyllä. tämä oli joskus ehkä parasta :) Backstreet boys: I want it that way Oi oi.

taitolaji

kun minä nyt tunnetusti olen niin lahjakas varsinkin musiikillisesti, niin tässäpä teille viisu, jonka osaan soittaa sekä nokkahuilulla että pianolla. Kyseessä on siis biisihaasteen 26.päivä. Kappale, jonka osaan soittaa jollakin instrumentilla.

Ostakaa makkaraa

hymistelyä

parodiathan naurattaa, ainakin joskus. Weird Al on hauska ja yllättäväkin, joten tässä biisihaasteen biisi numero 25.Eli biisi, joka saa nauramaan.

nauraa on kyllä ehkä liian voimakas ilmaus mutta ainakin hymyilyttää.

Weird Al: White and nerdy

viimeinen hidas

biisihaasteen päivä 24 oli niin hankala, että tämä tulee nyt vähän myöhässä.

Biisi, jonka haluaisin soitettavan hautajaisissani.onhan tää ny korni, mutta olkoon.

häitä ja näitä

joo-o. 23.päivä biisihaasteessa ja selviää kuinka sekaisin ja pehmeä olenkaan. En haikaile häitä mutta tämä siellä voisi soida.
Juha Tapio: Vuodet vieriä saa

Oikeasti tahtoisin, että silloin soisi Scandinavian music groupin yksi biisi mutta sitä ei nyt löytynyt juutuubista ni ei sitten.

tämä harmaa puutarha

Day 22 - A song that you listen to when you’re sad. Eli vuorossa on biisi, jota kuuntelen kun kurjii.Ilokseni huomasin, että kyseinen bändi on tehnyt paluun ja biisejä löytyy verkosta enemmänkin ja toinen levykin on tämän vuonna 2001 julkaistun jälkeen tullut viime vuoden puolella.

Bändi on nimeltään Tämä harmaa puutarha ja tässä biisinsä Hämäriä huoneita kylmiä kaupunkeja

Jokin näissä biiseissä siis vetoaa surkuisaan mieleen.

onnellinen päivä

Biisihaaste ja päivä 21. Day 21 - A song that you listen to when you’re happy. Tähän sopisivat paria ärsytysbiisiä lukuunottamatta kaikki aiemmin esillä olleet biisit. Kun oon onnillinen niin kaikki käy, jopa Martti Servo. joten tässäpä teille.

joskus ärsyttää

tämä biisihaasteen 20. biisi on jopa helppo, koska Lily Allenin Fuck you meni jo niin seuraava vitutusbiisi on Zen cafen Antaa vituttaa

koukussa

19. päivä biisihaasteesta.Day 19 - A song from your favorite album. Biisi lempialbumiltani. Tällä hetkellä lempparialbumini on Anna Puun Sahara, joten tässä tulee nimibiisi Sahara.

on the radio

tämä 18. biisihaasteen kappale onkin hankalampi. Kyseessä on siis biisi, jonka haluaisin kuulla radiosta. Kun siis, jos haluan kuulla jonkun tietyn biisin niin etsin sen kyllä spotifysta tai omasta levykokoelmasta, enkä toivo kuulevani sitä radiosta. Mutta kuvitellaan sitten, että tämän biisin kuulisin kyllä mielelläni radiosta missä vain, koska tämä on hauskaa kuunneltavaa. (tosin musiikkivideo on vielä hauskempi...)

aina soi

Ehtii ehtii..

joo-o, radio on auki aamuisin ja autossa. ja tämä soi. liikaa. päivä 17- A song that you often hear on the radio. En edes tiennyt kuka tämän esittäjä on. kuulostaa jotenkin köyhän miehen Anssi Kelalta ja siltä, öh Vesterinen yhtyeen Vesteriseltä. Se ei välttämättö ole hyvä asia.

Arttu Wiskari-Mökkitie

veteen piirretty viiva

Day 16 - A song that you used to love but now hate
vihata on ehkä vähän turhan voimakas ilmaisu, mutta tämä on alkanut ärsyttää.

Anastasia- Left outside alone

nyt ja viidestoista päivä

biisihaasteen 15 päivä. Day 15 - A song that describes you


vaikka tätä.

palkintojenjako

Sain tunnustuksen kahdeltakin suunnalta. olen vallan häkeltynyt.


asiaan kuuluu kuulemma seitsemän paljastusta itsestään ja se, että tunnustusta jaetaan eteenpäin seitsemälle loistokkaalle bloggaajalle (tosin en jaa kuin viidelle koska öh, en vaan pysty kun tajusin, etten oikeastaan lue säännöllisesti kuin muutamaa blogia.sori)

joten tässä teille.
1. Narskutan hampaitani nukkuessani
2. Tahtoisin kaverin kissatatuoinnilleni
3. En ikinä uskonut, että joskus muuttaisin pääkaupunkiseudulle, mutta täällä sitä vain ollaan
4. Olen pesäpallon piirinmestari vuodelta öh, 1993 tai 1994
5. Kotikoneessa on ubuntu
6. Olen oikeastaan nörtti. monin tavoin.
7. oon myös blondi, usein myös henkisesti.


ja tunnustusta sitten eteenpäin näille mainioille
Ylläri Koska elämä nyt vain on niin yllättävää ja aina voi yllättää jopa itsensä.
Murska, koska Murska kirjoittaa jotenkin niin aidosti. ja Tampere. voi niitä aikoja.
Jemory, pidän kovin Jemoryn tavasta ilmaista asioita,oivaltavaa kieltä. Tykkään.


ja kukaan ei kiellä antamasta tunnustusta siihen suuntaan mistä se on saatu, joten olkaa ystävällisiä Kirsikka ja Aimo.

salaisuuksia

tulee tässä. ettäs tiedätte. Day 14 - A song that no one would expect you to love

Opeth- harvest en aina muista itsekään kuinka paljon pidän tästä biisistä taikka bändistä.

iso-market rules

"-meinasit siis kannattaa iso-markettia, vaikka ne möi sulle paskan puhelimen eikä suostu korjaamaan sitä?
- nii, eihän se täysin paska ole kun sa vielä käytät sitä.
- tosiaan, mä käytän sitä herätyskellona"

kolmastoista

biisihaasteen kolmastoista päivä. kylläpä aika rientää. Day13- a song that is guilty pleasure.

Lily Allen: Fuck you

ei mulla sitten muuta.

asioilla verkkokaupassa

mietinpä tässä vain, että tilasin viikko sitten juttuja jenkkiläisestä verkkokaupasta. Jo viime maanantaina sain kuittaksen, että paketti on lähetetty. Arvioitu saapumispäivä on 6. Lokakuuta. Kävellenkö ne sitä tuo?

hyvä päivä

hyvä sunnuntai.Aamulla jazzia ja kahvia sitten tehokas vierailu Ikeassa: 1/2h ja 120e, ei ehtinyt edes ahdistua. Iltapäivällä lounaalla thairavintolassa, jossa en edelleenkään ole tilannut kuin sitä yhtä ja samaa koska en usko, että mikään voi olla parempaa. Kotona päiväunet ja kohta pilates-tunnille.

niin ja tässä biisihaasteen 12. päivän biisi. Day 12 - A song from a band you hate
en mä tahallani, mutta tätä bändiä en vain kestä.
Teräsbetoni-vaadimme metallia

parhautta

jahas, on aika biisihaasteen. Day 11 - A song from your favorite band

ja se on tässä:

unessakahlaaja

Biisihaasteen kymmenes päivä ja biisi Day 10 - A song that makes you fall asleep
tämän bändin biisit on hyvällä tavalla nukuttavia.
King of Convenience- homesick

tykkään.

sää ja sun lapanen

Day 09 - A song that you can dance to

lähes kaikki käy jos vain tanssittaa. Vaikka tämä Pinkin mainio viisu

en tee mitään

Tällä yhtyeellä on paljonkin viisuja, jotka menee ulkomuistista. Mutta erityisesti tämä. Siis biisihaaste Day 08- A song that you know all the words to

uusi alku

Eräänä päivänä tuossa parisen vuotta sitten päässäni alkoi yllätten soida tämä viisu. Oli heinäkuu ja olin junassa matkalla kohti Ilosaarirokkia, silloin alkoi tuntua juuri siltä, että elämä voittaa ja kaikki on vasta alussa oikeastaan. Biisihaaste Day 07- A song that reminds you of a certain event

Egotrippi: Tällaisena iltana

oi niitä aikoja

Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Dublin keväällä 1999.

kuinka voisin unohtaa?

Day 05 - A song that reminds you of someone
tää on kyllä jo hankalampi. Mulla ei ole tapana yhdistää biisejä ja ihmisiä. mutta jostain syystä tästä biisistä muistuu mieleen aina hyvä ystäväni H, jonka tapasin ensimmäisen kerran viisivuotiaana. biisi oli kyllä jo silloin olemassa ja nyt ihan muutama vuosi sitten uudelleen herätettykin

mutta tätä kuunneltiin öh, vuonna 1997. Hermans Hermits ja No milk today
http://www.youtube.com/watch?v=ClQepFF-Sr0

haikea viisu

Day 04 - A song that makes you sad

tähän liittyy liikaa kaikenlaista ja nykyisin itken aina kun kuulen tämän. On tässä onneksi myös jotain lohdullista ja sitten itkettään ihan vähän enemmän.

Biisi on Hectorin Allekirjoitus Peter Pan

http://www.youtube.com/watch?v=cIwhZ81gZRw

hyvää mieltä ja mielihyvää

kuluneen kesän ykkös hyvän mielen biisi oli ehdottomasti tämä, koska se osui ja upposi.

epäsuosiossamme

on päivän viisu eli Day 02 - Your least favorite song

näitä olisi kyllä paljonkin (kuten tällä hetkellä esimerkiksi koko volbeatin tuotanto (kiitosta vaan niille suofutiksen telttanaapureille viime vuotisesta..)) olen kyllä myös yrittänyt oikeasti alkaa tykkäämään kaikenlaisesta musiikista mutta mutta.

mutta viimeisin least favorite on ehdottomasti tämä:
http://www.youtube.com/watch?v=wavpWRK6IX8

mie en kestä. ja siksi myös vain pelkkä linkki.

musiikilla mennään

syksyn kunniaksi päätin ryhdistäytyä tämän blogini kanssa. Bongasin Tiinalta tällaisen 30biisiä-meemin ja ajattelin, että jospa minäkin sitten.

idea on siis, että joka päivä tänne ilmaantuu biisi oheisen luettelon mukaisesti.

Day 01 - Your favorite song
Day 02 - Your least favorite song
Day 03 - A song that makes you happy
Day 04 - A song that makes you sad
Day 05 - A song that reminds you of someone
Day 06 - A song that reminds of you of somewhere
Day 07 - A song that reminds you of a certain event
Day 08 - A song that you know all the words to
Day 09 - A song that you can dance to
Day 10 - A song that makes you fall asleep
Day 11 - A song from your favorite band
Day 12 - A song from a band you hate
Day 13 - A song that is a guilty pleasure
Day 14 - A song that no one would expect you to love
Day 15 - A song that describes you
Day 16 - A song that you used to love but now hate
Day 17 - A song that you hear often on the radio
Day 18 - A song that you wish you heard on the radio
Day 19 - A song from your favorite album
Day 20 - A song that you listen to when you’re angry
Day 21 - A song that you listen to when you’re happy
Day 22 - A song that you listen to when you’re sad
Day 23 - A song that you want to play at your wedding
Day 24 - A song that you want to play at your funeral
Day 25 - A song that makes you laugh
Day 26 - A song that you can play on an instrument
Day 27 - A song that you wish you could play
Day 28 - A song that makes you feel guilty
Day 29 - A song from your childhood
Day 30 - Your favorite song at this time last year


ja ensimmäinen biisi on...yhä vieläkin tämä Stam1nan Kadonneet kolme sanaa, Palaan tähän yhä uudelleen ja uudelleen syystä jos toisesta ja siitä löytyy aina jotain uutta ja Päivää nousee sittenkin.

hätä keinot keksii

otetaan ensin yksi nälkäinen, flunssainen ja räkäinen nainen. Annetaan sille pirkan margarita-pakastepizza sekä ilmakuivattua kinkkua, tomaattia, villi rukolaa sekä paljon parmesaania.

Voin sanoa, että kolmen päivän syömättömyyden (mikään ei maistu miltään eikä syöminen vain huvita) jälkeen maistui todella hyvältä.

uusia alkuja

jokohan sitä olisi taas jotain kirjoitettavaakin.

heinäkuu sujui lomafiiliksissä: käytiin potkimassa palloa suossa ja kyynelehtimässä kaksissa häissä, sitten leikittiin vähän laatikkoleikkejä ja siirreltiin asioita kesäasunnolta kaupunkiin. Kesäasunnon avaimetkin on nyt luovutettu pois ja pääkaupinkilaistuminen on tosiasia.

Maanantaina aloitin uusien haasteiden kanssa painimisen. Tai ehkei uusien, mutta uudessa paikassa uusien tyyppien keskellä kuitenkin. Uskon, että tästä voi tulla hyvä juttu. Tää on vähän tallainen Viiu ja seitsemän kääpiötä -tyyppinen asetelma mutta mikäs täällä on ollessa rinsessana.

ja tosiaan uuden, onneksi väliaikaisen, työhuoneen kirjain-numeroyhdistelmä on aiheuttanut huvittuneisuutta viime päivät. yhdistelmä kun epäilemättä vaikuttaa ihan tautiluokitukselta ja diagnoosini olisi siis lähes seuraavanlainen: "Sopeutumishäiriö sekamuotoinen ahdistus- ja masennusreaktio" Kuulostaahan diagnoosi ihan loogiselta lomalta paluun aiheuttamalta tilalta.

sekavasti oravainen

minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. On vain suuri tarve kirjoittaa. Kirjoitan rivin ja pyyhin kaksi. tällä menossa tämäkään teksti ei ikinä valmistu.

On taas tapahtunut paljon sitten viime kerran. Vähän irtisanoutumisia ja muuttolaatikoiden tilailua. Ahdistusta tilanteen nopeasta muuttumisesta, ahdistusta pakkaamisesta, ahdistusta entisten duunien järjestelystä, ahdistusta uuden duunin uusista kuvioista. Kaipuuta kohti lomaa. Koska edes on lomaa?

Mutta vastapainoksi olen sitten ommellut hameen. Se on hyvä ihme jo valmis. tai no lähes, pari yksityiskohtaa pitäisi vielä viimeistellä, mutta kyllä sen jo hameeksi tunnistaa. Tulispa vain kesä niin voisi sitäkin kokeilla.

hyvä palvelu on ulkoistettu asiakkaalle?

On tässä taas käyty vähän asioimassa. ja käyty sitten uudelleen asioimassa ja oltu yhteydessä puhelimitse. Miten ihmeessä joka puljussa asiat voi mennä niin systemaattisesti vähän pieleen?

esimerkiksi viikonloppuna päätin järjestää yllätyksen vanhemmilleni juhlapäivän kunniaksi. Kävin maksamassa heidän hotellihuoneensa eräässä isossa kaupungissa ja pyysin toimittamaan muutaman ruusun huoneeseen. Palvelu oli tässä vaiheessa mukavaa ja virkailija päätti vielä firman puolesta siirtää juhlaparin hieman parempaan huoneeseen.

Mutta, ongelma alkoi sitten siitä kun vanhempani kirjautuivat hotelliin ja parin tunnin päästä saapumisesta hienovaraisesti kysyin mielipidettä yllätyksestä. Siitä saatiin sitten yllätys minulle sillä ruusuja ei huoneesta löytynyt. Isäni lähti nohevasti sitten vastaanotosta selvittämään kadonneiden ruusujen kohtaloa. Virkailija nihkeili eikä ruusuja tuntunut enää olevan olemassakaan, eikä hotellin väellä todellakaan ole aikomusta tehdä asialle enää mitään.

No kaikki pitää sitten tehdä itse. Soitin vastaanottoon, että olisiko nyt mitenkään mahdollista selvittää, että mihin ne puska on voinut kadota parissa tunnissa. Ja kerroin ihan itse tuoneeni ruusut, maksaneeni huoneen ja saaneeni tiedon, että ruusut toimitetaan huoneesen. Epäilin tässä vaiheessa, että ehkä huoneita on vaihdeltu käyntini ja maksun jälkeen. Ei kuulemma ole mahdollista. Lopulta soitin äidilleni, joka tulkkasi huonelaskusta, että olin käynyt maksamassa täysin eri huoneen kuin sen missä he majoittuivat. Ja sitten taas yhteydenotto vastaanottoon, että ehkä ruusut löytyisivät laskuun merkitystä huoneesta. Ja totta tosiaan, siellähän ne olivat olleet, ja ne toimitettiin oikeaan huoneeseen erinäisten vaiheiden jälkeen kera muutaman drinkkilipun.

että en pelkästään järjestänyt yllätystä vaan myös salapoliisiretken. Ja kyllähän sitä palvelua sitten sai kun jaksoi itse nähdä vaivaa.

Ja eilen. sain vihdoin kauan kaipaamani postin noutoilmoituksen, kupongissa luki, että paketit olisivat noudettavissa postista juurikin eilen. Ja kun postiin kiireessä pyöräilin selvisi, että paketeista ei ole jälkeäkään. Seuraavan salapoliisileikin aika! Alkoi ärsyttää. Onneksi hyvääkin palvelua on vielä sentään saatavilla. Asiaa vierestä seurannut virkailija sitten ilmoitti, että kunhan jakajat palaaavat hän tarkistaa asian ja soittaa matkapuhelimeeni joka tapauksessa, että tiedän missä mennään. Ennen kuutta sain puhelimeeni viestin, että paketit olivat löytyneet. Oli ehkä ollut ihminen välissä eikä posteljoonilla ollut ollut päivät ihan järjestyksessä. Kupongissa kun olisi pitänyt lukea seuraavan päivän numero.

Niin ja onnistuttiinhan tässä joku viikko sitten sattumaan eräälle huoltamolle jossa juuri lounaan tilaamisen ja maksamisen jälkeen tuli sähkökatko. Siellä sentään keittiömestari tuli vartin odottelun jälkeen kertomaan, että lounaspizzaa ei muuten tule ja maksutapahtuman peruminen onnistui muutaman väärinkäsityksen jälkeen vallan hienosti.

tekevälle vissiin sattuu välillä vähän enemmän

Viiu aasiakkaana

Tiedän olevani jokseenkin hankala asiakas. Yleensä säntään kauppaan tietämättä mitä tahdon, ja sitten kun myyjä ystävällismielisesti tulee auttamaan, annan niin moninaisia vinkkejä siitä mitä tahdon, ettei myyjä oikein tiedä mitä tuotteita tarjoaisi. Ja aina on jotain pielessä. Sanon, että tarvitsen kengät, että ei sillä niin väliä, että millaiset. Mutta kunhan ne ovat mustat ja korkea- tai matalakantaiset ja hyvät jalassa ja nätit, eikä välttämättä tarvitse olla nätitkään, kunhan on hyvät jalassa. Kun myyjä epätoivoissaan kantaa kenkiä neidin sovitettavaksi on jokaisessa parissa jotain vikaa. on liian korkeaa kantaa, liian tasapohjaa, liian leveää, liian mustaa ja liian kapeaa ja liian kallista. Lisäksi kengät ovat liian rumat, eivätkä ne ole kivat jalassakaan. Tästä syystä olen viime aikoina kävellyt elähtäneissä tennareissani. Ne on sentään kivat jalassa, tasapohjaiset ja hyvän väriset. Niiden ainoa heikkous on, että ne luultavasti pian lahoavat.

Sitten vastapainoksi ahdistun tyrkyttävistä sekä liian tehokkaista myyjistä. Liikkeeseen astuessa myyjä on kärppänä kysymässä kuinka voisi auttaa. Vaikka sanon, että ihan vain katselen ja myyjä kuittaa ”joo, kerro sitten kun tarvitset apua”. Kuitenkin myyjä jää välittömästi seuraavan hyllyväliin muka järjestämään vaatepinoa, minua se siellä kyttää kuitenkin, etten vain sattumalta työnnä mekkoa tai farkkuhametta vuorattuun kesäkassiini tai räi lattialle tai revi pelihousuja.

Ja kun viimeksi astelin kultasepänliikkeeseen ostamaan hopeista rannekorua, ihan itselle kerrankin. Sain palvelua vertailtuani omatoimisesti mallistoa hyvän aikaa, sitten katseltiin myyjän kanssa yhdessä, myös niitä alehyllyn tuotteita. Kun olin vihdoin valintani tehnyt, oli myyjä salamana paketoinut korun ja iski hinnan tiskiin. Tässä välissä en ollut ehtinyt kertoa, että voisin vielä lisäksi ostaa rannekellon, mutta myyjä näytti niin tympeältä, että totesin paremmaksi maksaa ostokseni ja siirtää rannekellon hankintaretken myöhempään ajankohtaan. On muuten vieläkin ostamatta.

Sietämätön saatan olla myös kampaajien mielestä. kampaajalle täytyy päästä juuri silloin kun siltä alkaa tuntua, minulla ei ole aikaa odottaa viikkoa, vaan valitsen kampaajan sen mukaan, missä on samalle päivälle vapaita aikoja. Yleensä ilmoitan vain tarvitsevani kokonaan uuden pään, ja kun kampaaja alkaa ehdotella kauden muotileikkauksia ja monivärivärjäyksiä, permanenttia tai hiustenpidennystä ilmoitankin, että otetaan vaan ihan vähän latvoista pois.

Tilanne oli huolestuttavampi silloin kun suosin lyhyempää hiusmallia, sillä joka kerran kampaajalle piti tarkasti selittää mitä halusin, takaa oikein lyhyeksi ja edestä saa jäädä pidemmäksi, tai sitten vähän sellaista rockhenkistä eriparihiusta ja pikkuisen epätasaisuuksia ja kerrostusta, sitten jäin vain odottamaan sydän syrjälläni, että osaako kampaaja toteuttaa toiveeni kuvailun perusteella. ja muistan eräänkin kerran kun kampaajareissun jälkeen kuljin kuukauden hattu päässä, koska takatukkani oli jätetty pitkäksi ja otsahiukset nyrhitty niin lyhyiksi, että vaikutin lähinnä vajaaälyiseltä Ehkä kampaaja päätti antaa painajaiselle pikku opetuksen, hänellähän ne sakset oli.

hupsista saat**a

hups.

luvassa laatikkoleikkejä kesäksi.

ongelmia ohjeiden noudattamisessa

en enää osaa edes noudattaa ohjeita. Huomasin tänään(kin) hyppineeni e-pillerilistassani hieman holtittomasti riviltä toiselle. Ei siis edes riitä, että listaan on merkitty hyvinkin selvästi reitti mitä pitkin nappeja syödään sekä päivämäärää osoittava lyhenne.. Ei onnistu. Armas lupasi piirtää mulle ensi kuuksi kartan, tai käyttää punakynää uuden reitin piirtämiseen, melko ystävällistä, sanoisin.

Mutta, mikä auttaisi siihen, kun viime torstaina herätessä kuvittelin, että on perjantai ja samalla huolestuin kun torstain nappi olikin ottamatta. ei auttaisi kartta eikä kompassi.

uusia suuntia

minun pitäisi taas asennoitua uudella tavalla. Pitäisi niinkuin opiskella. Kirjoitella esseitä ja olla aktiivinen. Mitenkähän sitä taas osaa? ja mitähän tästä taas tulee?

Samalla pitäisi sitten olla ahkera töissä ja järjestellä elämää.

Ensi viikolla tiedän myös sen, josko tässä joutaisi jo muuttamaan kohti isoa kirkkoa.

jokanainen

ei riitä, että piti hyväksyä, että edes veriryhmänsä puolesta sitä ei ole kovinkaan omaperäinen (no DNA:n mukaan sentään sitäkin enemmän) mutta nykyään uusia ihmisiä tavatessa eteen tulee usein tilanne, jossa kysytään "oletko toiminut ohjaajana siellä?", "siehän oot siinä jutussa mukana", "olit varmasti meidän matkaoppaana", "kun viimeksi siellä X paikassa tavattiin", "me ollaan kyllä tavattu aiemmin" ja ehtipä kerran yksi sankari väittää, että olen taatusti juontanut erästä teeveeohjelmaakin. Väittelyä käytiin muuten pitkään ja hartaasti, enkä vieläkään vain pysty muistamaan, että mitä ohjelmaa olen juontanut.

vastauksena on tähän mennessä ollut siis aina sama: "miulla taitaa olla kaksoisolento, joka ehtii tehdä asioita enemmän kuin mie."

sairastuvalta päivää

kun on viikon sairastanut alkaa tamppi-huumorikin jo purra.

"mitä eroa on Aallolla ja tsunamilla?
-Tsunamista kärsivät eniten kouluttamattomat"

holtiton kotilääkäri

on vaarallista kun on sairaslomalla ja on liikaa aikaa. ehtii tehdä kaikenlaisia diagnooseja ja etsiä lisätietoja internetistä. Oikeasti, kärsin poskiontelontulehduksesta mutta mielikuvituksella ja internetin varmistuksella olen diagnosoinut vähintäänkin kasvaimen ja verisyövän, ehkä vähän autoimmuunisairauksia, crohnin taudin ja varmaan hullun lehmän taudinkin oireet sopivat.

sen lisäksi olen katsonut liian monta jaksoa muodin huipulle-ohjelmaa ja nyt sormeni syyhyävät päästä ompelemaan hametta. En edes osaa ommella. ja värisilmäni on varmaankin värisokea. hyvä tästä vielä tulee.

sarvikuono olohuoneessa

olen vältellyt pitkään tätä aihetta. Mutta eilen, lääkärivisiitin ja verikokeiden jälkeen oli pakko suunnata apteekkiin sarvikuono-ostoksille. Eilisillan katselin tuota pelottavan näköistä muoviluomusta ja tänään pakotin itseni sekoittelemaan suolasta ja vedestä sopivaa lientä sarvikuonolle. Ja sitten vain huuhtelemaan. Kummasti olo helpotti, mutta hassultahan se tuntui, kovin hassulta. Olo sentään parani hetkessä.

tai sitten olon paraneminen korreloi suoraan siihen kouralliseen eri värisiä pillereitä, joita olin ehtinyt hieman aiemmin kitaani lappaa. Mistä näitä tietää.

koomapuuma

kaikki kiertyy aina takaisin vanhenemiseen. Tuon suuren päivän jälkeen monet asiat ovat olleet kovin vaikeita, kitkeriä tai jopa hankalia.

Tiistainakohan se oli kun ryhdistäydyttiin Kirsikan kanssa ja lenkkeiltiin pitkin lähiseutua. Sen jälkeen kumpikin meistä on saanut nauttia vieraasta nimeltä Flunssa. On se kumma kun aiemmin ei olla urheiltu vaan poimittu vain mustikoita Teerenpelissä niin ollaan pysytty terveinä mutta kerran kun sitä tahtoo olla tervehenkinen niin huonosti käy.

Eilen muistin noin neljä sekuntia liian myöhään viritella pesukoneen poistoletkun oikeaan paikkaansa. noh, kerrankos sitä likavedellä lattiaa pestää. Onnistuin myös menemään samaan halpaan kahdesti katsoessani viime viikkoisia tallenuksia digiboksilta. Mainoskatkoilla kun esitetään uutisotsikoita niin ehdin paristi huolestua, että kaupan tädit menevätkin lakkoon. Kunnes sitten muistui mieleen, että niin se oli viime viikolla se. Tällä viikolla lakkoilevat monet muut, mutta eivät kaupantädit.

yöni olen nukkunut ennätyksellisen huonosti. Viime yönä heräsin melkein pirteänä, kello oli 2.12. Siinä sitten mietin syntyjä syviä ja kääntelin kylkeä saadakseni riittävästi lepoa. Ei oikein onnistunut. Kuuden jälkeen aloin pohtia, että kannattaisiko aamulla soittaa työterveyteen kun ei tuo olokaan mitenkään mainiolta tuntunut. Siinähän se sitten yö ja aamu kuluivatkin, pohtiessa. Lopulta päädyin vain lähtemään töihin, olihan siellä luvassa sentään munkkia.

Mutta onneksi nyt on vappu, niinku. Aurinkoisia Vappuhetkiä!

se on tää ikä

hankalinta tässä uudessa iässä on se, että ensimmäinen numero vaihtui ja työkaverit jaksavat toivotella tervetulleeksi neljännelle kymmenelle.

Onneksi oon muuten niin nuori ja notkea, että kyllä se tästä.

missä olit kun Viiu täytti vuosia?

missä olit kun Mark Chapman ampui John Lennonin, entä kun Suomi on voitti euroviisut? mitä teit kun kuulit Estoniasta tai Dianan kohtalokkaasta kolarista? Entä missä olit kun Berliinin muuri murtui? Mitä ajattelit kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat?

monta tyyppiä, monta tarinaa. Kun Viiu täytti vuosia, oltiin lähiössä, pukeuduttiin tuulipukuun ja juotiin Tallinnan tuliaisolutta suoraan tölkistä. Syötiin lihiksiä ja marie-keksejä. Pelattiin kymppitonnia, juotiin skumppaa, juteltiin sekavia ja syötiin kakkuja. Lopulta kuunneltiin Raappanaa, lähiöräkälässä tietenkin.

Oli se vain lystiä. Kiitos.

eka kerta

tänään se sitten vihdoin tapahtui. Olin tietysti lukenut aiheesta jo aiemmin lehdistä ja internetistä. Että tavallaan tiesin mitä voisi olla tulossa. Mutta en vain ole ikinä kokenut sitä. Kuullut vain viisaampien puhuvan.

Aamu oli ihan tavallinen, kiirettä ja katseita. Tässä vaiheessa en olisi voinut arvata, mitä päivä tuokaan tullessaan. Lähdin kuitenkin kohti päivän haasteita, kävelin aseman rappuset ylös laiturille. Katselin kelloa varmaan kuudetta kertaa, vielä pari minuuttia. Ja sitten, vihdoinkin. Se olikin sinisen vihreä. Voi Flirt!

lista asioista

- ikääntyminen: kai kolmekymppisillä on ees kivempaa?
- työmatka ulkomaille: että missä välissä ne oikeat työt sitten pitäisi tehdä?
- opiskelu työn ohessa: niin, isona minustakin tulee opettaja
- urheilu: menishän sitä jos vain selviäis ensin keuhkoputkentulehduksestaan
- taide: kerrankin huutaminen kannatti, kiitos ystävä S. askel kohti unelma keittiötä otettiin Pentti Kaskipuron grafiikanlehden myötä. Tykkään.
- koti tai kaksi kotia: missään ei ehdi olla niin pitkään, että ehtisi kyllästyä
- Tampere: jos vaikka kävisi
- polkupyöräily: kevät <3

joo, elämä on ihan kivaa.

skitsoamisen lyhyt oppimäärä

tai ehkei niin lyhytkään. Joskus elämä vain tuntuu niin epäreilulta, välimatkat pitkiltä, sää liian kylmältä, saippua väärän väriseltä ja pulutkin oli ennen lihavampia. Eikä sitä sitten itsekään jaksa olla kovin aktiivinen ja sitten vielä vr ja työt!

Senhän olen jo tiedostanut vuosia sitten, että luonteeseeni kuuluu tämä ajoittainen skitsoilu, kun eihän kaikki voi olla kunnossa jos on vain tasaista. Mutta, nyt alkaa mennä jo minunkin mittapuullani vähän liiallisuuksiin. MUTTA.

Tiedä sitten mitä pitäisi tehdä. Hankkia pitempi pinna? kasvattaa sietokykyä? löytää harmonia ja lisää omaa tekemistä?

lounaasta virtaa lämmintä

tai virtaa lämpimästä lounaasta.

syöminen on muutenkin mukavaa. hyvin syöminen hyvinkin mukavaa. Harmittaa vain kun oma keittiö on niin pieni, ettei siellä mahdu juurikaan toimimaan, ja toisaalta, kotona tulee vietettyä niin vähän aikaa, että tämän vuoden kokkailut ovat typistyneet salaattitarpeiden pilkkomiseen ja säilykepurkkien availuun. Se vähän harmittaa.

Pääsiäisenä jouduin perustelemaan unelmakeittiötäni veljen vaimolle. Tarvitsen keittiöön nimittäin tilaa ja säilytystilaa, laskutilaa, kaasulieden (no parikin kaasulevyä riittäisi), kunnollisen kiertoilmauunin ja pari muuta keittiökonetta, kunnolliset padat ja kattilat ja astiat ja ja ja. ja kivaa olis, jos keittiössä olisi mahdollista myös viettää aikaa. Sellaista taloa ei ole varmaan vielä rakennettu, jonne kaikki mun unelmakeittiöni ominaisuudet mahtuisivat. Eikä J ole vielä luvannut sellaista mulle edes rakentaa. Joten täytyy ehkä vielä hetken verran yrittää sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja kokkailla pienimuotoisesti ja harkiten. Niin ja siten, ettei iske ahdistus tiskaamisesta ilman astianpesukonetta.

Muun suhteen mulla ei sitten taas olekaan juuri vaatimuksia :) ehkä.

ylös ja alas

kyllä vain, täällä ollaan. Elämän vuoristoradalla.

Tässä välissä on aiheellista muistaa mainita, että Jenni Vartiaisen Seili-levy on ehkä parasta tänä keväänä.

Seilistä huolimatta tänään ahdistaa valtavasti. Kaikki, tasapuolisesti. Veriarvot on viturallaan ja hormonit heittelee. En jaksais pääsiäistä ja sukulaisia. Tahtoisin vain olla piilossa jossain, nukkua ja syödä B&J jäätelöä.

retkellä

kävin vähän siis tuolla ja muualla.



On nähty melkein liikaakin valkoisia taloja, punaisia kattoja, sinistä (ja kylmää) välimerta, hotelleja, oliivipuita, maanteitä, kiertoliittymiä, erkanemisteitä, sokkeloisia katuja, päättymättömiä portaita, mauri-aikaisia linnoja, apinoita, friteerattua ruokaa, ravintoloita ja turisteja, tuulta ja pilviä, luolia ja onkaloita, tyhjiä uimarantoja, kaktuksia, katukivetyksiä, jäätelöä, kylmiä juomia, churroja ja suklaata, alsan busseja ja kahviloita.


Kivaa oli.

aina matkalla

junalla ees ja taa. Metrolla vähän. Vaihto ratikkaan ja loput bussilla. Käydään vähän tuolla autokyydillä. Tarvii olla aina matkalla. Nyt en taas jaksais. Jos lentäis pois. Hetkeksi.

tytöt shoppaa

käytiin Kirsikan kanssa vähän lenkillä. Kappahlin kassan tuntumassa käytiin sitten seuraava dialogi:
kirsikka:onneksi ostinkin farkkuhameen enkä tuollaista samantapaista kuin sä. Ei olla ihan samiksii.
viiu: niin, muutenhan mä olen vain puoli metriä lyhyempi.
kirsikka: ja blondi.
viiu: mä luulin ettei sitä huomaa.

hattaraa ja höttöä (siirappivaara)

sunnuntai aamuisin on tapana herätä hitaasti, juoda kahvia pitkään, viettää aikaa sohvalla ja kuunnella groove.fm-kanavalta jazzia. tämäkään sunnuntai ei tehnyt poikkeusta. Aivan täydellinen, laiska sunnuntai aamu.

eikä loppupäivässäkään ollut mitään valittamista. Kävelylenkki aurinkoisessa säässä, vihdoinkin käsiin osuneiden oikeanlaisten pölypussien ostamista (oli muuten suhteellisen pitkä prosessi tämäkin) ja illalla paisteltiin vielä pihvit ja katseltiin leffaa sohvalla solmussa.

On aivan käsittämätöntä olla näin onnellinen.

hyviä vuosia

juuri kun vihdoin viiden vuoden käyttökokemusten perusteella olin oppinut, että totta tosiaan goretex-vaelluskenkäni todellakin pitävät veden kengän ulkopuolella vaikka kahlaisi vähän isommassakin lätäkössä niin se tapahtuu.

Goretex-kalvo hajoaa ja sukat kastui tuolla loskassa raahustaessa. En ehkä kestä enempää.

saunoo susien kanssa

sudet ovat päättänyt ilmeisesti valloittaa kotikylän. Pellon pientareita ja tien vieriä kiertää tasaiset helminauhat jälkiä. Naapurin pihalla kävivät pitämässä kokousta.

Eivät kuitenkaan tulleet minulle avuksi lumen luontiin. Siellä sohin lapioineni vyötäröä myöten hangessa ja yritin avata edes näköyhteyttä makuuhuoneesta järvelle päin. Katolla ahkeroin myös äidin kiellosta huolimatta tai juuri siksi itseasiassa.

Ahkeroinnin jälkeen sauna tuntui järisyttävän mukavalta. Eikä sudet onneksi yrittäneet lauteille kanssani kuitenkaan. Ne saattoi säikähtää mun saunalaulantaani.

salaatti viihde

eipä ollut hyvinnukuttuja öitä tarjolla, eikä sellaista ole vielä täältäkään löytynyt. yritän viikonloppuna kotipuolesta. Jos siellä susien syöttinä lunta luodessa löytäis unenkin taas.

Tänään kävin kirjastossa, tajusin syöneeni liikaa salaattia. Ensimmäisen käteen sattuneen kirjan nimi kun oli epäilemättä Salaatti viihde eikä salattu suhde niinkuin sain itseni tavaamaan hetkellisen hämmennyksen jälkeen. Juu-u. salaattivihdettä sitten vain kaikille:

sekoitetaan
yksi omena kuutioina
puolikas punasipuli sopivana silppuna
puolikas kurkku kuutioina
sopiva pala jäävuorisalaattia
100g fetankaltaista valmistetta
ja yksi tölkillinen tonnikalaa.

toimii.

kauppapaikka

ostetaan yksi hyvin nukuttu yö. tai vaihdetaan vähän käytettyyn työmotivaatioon.

kirjalliset tarjoukset kommenttilokeroon. kiitos.

Eppur si muove!

Olen tänään jo uhmannut säätä ja matkustanut junalla rikkoen samalla ajan lakeja. Tarkoitukseni oli lähteä matkaan 6.12 junalla mutta hyppäsinkin 5.37 junaan (joka oli siis asemalla 6.15) eli tein matkaa aikaani edellä. selvästi. Lisäksi vr on keksinyt oivan keinon huijata tilastoja. Juna, joka siis saapui leppävaaraan 34 minuuttia myöhässä vaihtoi kirjaimensa siinä ja lähti matkaan vain 3 minuuttia myöhässä. puh pah, saatiin puolen tunnin myöhästyminen litistettyä kolmeen minuuttiin.

Pasilaan kuitenkin pääsin lopulta, siellä ei sitten oikein tiedotus pelannut. Meille oli sentään Huopalahdessa jo kuulutettu, että vaikka ollaan vähän myöhässä niin pendoliinoon yrittävät ehtivät kyllä kulkupeliin, se kun ei ole vielä ehtinyt edes Helsinkiin hakemaan matkustajiaan, eikä sitä kyllä näkynyt veilä Pasilassakaan sillä aikaa kun minä omaa junaani odottelin. Oma junakin oli myöhässä (yllätys). Myöhästymisestä ei tosin kukaan viitsinyt edes ilmoittaa, se vissiin oli oletusarvo. Oma juna sentään tuli, 10 minuuttia myöhässä ja ennen Tikkurilaan odoteltiin sitten vaihteiden sulatuksen verran eli toiset 10 minuuttia. Junassa sain lisäksi hämmentävää kohtelua, kun konduktööri lippuani katsoessa kysyi, että olenko itse leimannut lippuni. Eikun laitoin kaverin huvikseen leimaamaan lippuni varttia yli kuusi. Ja lopulta tulin sitten taksilla töihin.

Matkailu meni tänään siten, että minä päätin päivän ja vr kellonajan. Onneksi ei ollut sovittuja tapaamisia heti aamusta. Ja iltapäivällä uudestaan :)

dilemma

mikähän hitto tässä oikein on, että aina kun tiedossa on mukava päivä ja vinkeetä ohjelmaa niin mie herään järkyttävään päänsärkyyn(toim. huom. Krapula tämä ei ole) joka ei taltu käsikauppalääkkeellä ja täällä päin maailmaa ei ole muutakaan tarjolla.

Lähden silti. Pää puuduksissa valloittamaan ja voittamaan.

kulttuuria koko rahalla/piru vie kulttuuria

Tällä viikolla tuuli puhalsi oikeasta suunnasta ja vei minut sekä Kirsikan sinfoniakonserttiin juhlistamaan Sinfonia Lahden (Lahden kaupunginorkesteri) 60-vuotista taivalta. Ensimmäisellä puoliajalla kuultiin Mozartia 39 sinfonian muodossa ja toisella puoliajalla sitten Bela Bartokin ooppera Siniparran linna solisteina Iris Vermillion sekä Andras Palardi. Kaikkea tätä johti kapellimestari Jukka-Pekka Saraste.

Olihan se. Vaikuttavaa. Sarasteella oli frakki rytyssä mutta ei se menoa haitannut, tahtipuikko/taikasauva viuhui ja orkesteri totteli. Mozart oli kai pieni pettymys, koska olin kaiketi kuvitellut että se tekisi suuremmankin vaikutuksen kun kerrankin kuulee klassista musiikkia muualta kuin cd-levyltä tai elokuvan loppukohtauksessa. Mutta ei. Hetkellista joukkohypnoosia lukuunottamatta sinfonia tuntui vähän tasapaksulta. Ja heiluttaako kapellimestari tahtipuikkoa orkesterin vai yleisön vuoksi?

Ja kyllä se niin meni, että loistava soitto vaati mukaansa laulun. Mezzosopraano sekä Basso saivat orkesterin oikeasti eloon. Vaikka ooppera laulettiin unkariksi tuli välillä sellainen olo kuin olisi ymmärtänyt sen kaiken ilman suomenkielistä tekstitystäkin. vaikka näin ei todellakaan ole. Ainoa tuttu sana tarkoittaa suomeksi murhetta. ja unkariksi se kuulosti olevan "konjak". ja sitä hoettiin kyllä melko paljon tuossa oopperassa. Olihan se muutenkin kovin synkkä tarina. Menstruaaliooppera jopa, sen verran paljon vertakin tuntui vuotavan.

Sitäkin mietin, että ooppera on siitä outo näytelmä, että koko tarina oli kerrottu jo käsilehdessä, joten mitään yllättävää loppuratkaisua ei tullut. Eikö elokuvistakin kerrota esitteessä vain parhaat palat?

Mutta kokonaisuutena vallan lystikäs kokemus. Saattaisin lähteä uudestaankin.

penkkarit

Kaikkea sitä.

Kävin tänään työmatkalla keskustassa ja satuin näkemään penkkariajelutkin sopivasti. Siellä ei lama näy, sen verran runsaasti oli teineillä karamellejä heiteltävänä. Ja kansa konttasi. Konttasinpa minäkin kun tilaisuus tuli. Pettymyshän se vähän oli. Toffee maistuu muovailuvahalta.

Säätiedoista

Näitä säätietoja ei luultavasti tarjoilla joka päivä. Eikä välttämättä viikottainkaan. Päivityksiä luvassa silloin kun tuulen suunta muuttuu tai pilvisyys lisääntyy merkittävästi. Alavilla mailla hallanvaara.