hupsista saat**a

hups.

luvassa laatikkoleikkejä kesäksi.

ongelmia ohjeiden noudattamisessa

en enää osaa edes noudattaa ohjeita. Huomasin tänään(kin) hyppineeni e-pillerilistassani hieman holtittomasti riviltä toiselle. Ei siis edes riitä, että listaan on merkitty hyvinkin selvästi reitti mitä pitkin nappeja syödään sekä päivämäärää osoittava lyhenne.. Ei onnistu. Armas lupasi piirtää mulle ensi kuuksi kartan, tai käyttää punakynää uuden reitin piirtämiseen, melko ystävällistä, sanoisin.

Mutta, mikä auttaisi siihen, kun viime torstaina herätessä kuvittelin, että on perjantai ja samalla huolestuin kun torstain nappi olikin ottamatta. ei auttaisi kartta eikä kompassi.

uusia suuntia

minun pitäisi taas asennoitua uudella tavalla. Pitäisi niinkuin opiskella. Kirjoitella esseitä ja olla aktiivinen. Mitenkähän sitä taas osaa? ja mitähän tästä taas tulee?

Samalla pitäisi sitten olla ahkera töissä ja järjestellä elämää.

Ensi viikolla tiedän myös sen, josko tässä joutaisi jo muuttamaan kohti isoa kirkkoa.

jokanainen

ei riitä, että piti hyväksyä, että edes veriryhmänsä puolesta sitä ei ole kovinkaan omaperäinen (no DNA:n mukaan sentään sitäkin enemmän) mutta nykyään uusia ihmisiä tavatessa eteen tulee usein tilanne, jossa kysytään "oletko toiminut ohjaajana siellä?", "siehän oot siinä jutussa mukana", "olit varmasti meidän matkaoppaana", "kun viimeksi siellä X paikassa tavattiin", "me ollaan kyllä tavattu aiemmin" ja ehtipä kerran yksi sankari väittää, että olen taatusti juontanut erästä teeveeohjelmaakin. Väittelyä käytiin muuten pitkään ja hartaasti, enkä vieläkään vain pysty muistamaan, että mitä ohjelmaa olen juontanut.

vastauksena on tähän mennessä ollut siis aina sama: "miulla taitaa olla kaksoisolento, joka ehtii tehdä asioita enemmän kuin mie."

sairastuvalta päivää

kun on viikon sairastanut alkaa tamppi-huumorikin jo purra.

"mitä eroa on Aallolla ja tsunamilla?
-Tsunamista kärsivät eniten kouluttamattomat"

holtiton kotilääkäri

on vaarallista kun on sairaslomalla ja on liikaa aikaa. ehtii tehdä kaikenlaisia diagnooseja ja etsiä lisätietoja internetistä. Oikeasti, kärsin poskiontelontulehduksesta mutta mielikuvituksella ja internetin varmistuksella olen diagnosoinut vähintäänkin kasvaimen ja verisyövän, ehkä vähän autoimmuunisairauksia, crohnin taudin ja varmaan hullun lehmän taudinkin oireet sopivat.

sen lisäksi olen katsonut liian monta jaksoa muodin huipulle-ohjelmaa ja nyt sormeni syyhyävät päästä ompelemaan hametta. En edes osaa ommella. ja värisilmäni on varmaankin värisokea. hyvä tästä vielä tulee.

sarvikuono olohuoneessa

olen vältellyt pitkään tätä aihetta. Mutta eilen, lääkärivisiitin ja verikokeiden jälkeen oli pakko suunnata apteekkiin sarvikuono-ostoksille. Eilisillan katselin tuota pelottavan näköistä muoviluomusta ja tänään pakotin itseni sekoittelemaan suolasta ja vedestä sopivaa lientä sarvikuonolle. Ja sitten vain huuhtelemaan. Kummasti olo helpotti, mutta hassultahan se tuntui, kovin hassulta. Olo sentään parani hetkessä.

tai sitten olon paraneminen korreloi suoraan siihen kouralliseen eri värisiä pillereitä, joita olin ehtinyt hieman aiemmin kitaani lappaa. Mistä näitä tietää.

koomapuuma

kaikki kiertyy aina takaisin vanhenemiseen. Tuon suuren päivän jälkeen monet asiat ovat olleet kovin vaikeita, kitkeriä tai jopa hankalia.

Tiistainakohan se oli kun ryhdistäydyttiin Kirsikan kanssa ja lenkkeiltiin pitkin lähiseutua. Sen jälkeen kumpikin meistä on saanut nauttia vieraasta nimeltä Flunssa. On se kumma kun aiemmin ei olla urheiltu vaan poimittu vain mustikoita Teerenpelissä niin ollaan pysytty terveinä mutta kerran kun sitä tahtoo olla tervehenkinen niin huonosti käy.

Eilen muistin noin neljä sekuntia liian myöhään viritella pesukoneen poistoletkun oikeaan paikkaansa. noh, kerrankos sitä likavedellä lattiaa pestää. Onnistuin myös menemään samaan halpaan kahdesti katsoessani viime viikkoisia tallenuksia digiboksilta. Mainoskatkoilla kun esitetään uutisotsikoita niin ehdin paristi huolestua, että kaupan tädit menevätkin lakkoon. Kunnes sitten muistui mieleen, että niin se oli viime viikolla se. Tällä viikolla lakkoilevat monet muut, mutta eivät kaupantädit.

yöni olen nukkunut ennätyksellisen huonosti. Viime yönä heräsin melkein pirteänä, kello oli 2.12. Siinä sitten mietin syntyjä syviä ja kääntelin kylkeä saadakseni riittävästi lepoa. Ei oikein onnistunut. Kuuden jälkeen aloin pohtia, että kannattaisiko aamulla soittaa työterveyteen kun ei tuo olokaan mitenkään mainiolta tuntunut. Siinähän se sitten yö ja aamu kuluivatkin, pohtiessa. Lopulta päädyin vain lähtemään töihin, olihan siellä luvassa sentään munkkia.

Mutta onneksi nyt on vappu, niinku. Aurinkoisia Vappuhetkiä!

se on tää ikä

hankalinta tässä uudessa iässä on se, että ensimmäinen numero vaihtui ja työkaverit jaksavat toivotella tervetulleeksi neljännelle kymmenelle.

Onneksi oon muuten niin nuori ja notkea, että kyllä se tästä.

missä olit kun Viiu täytti vuosia?

missä olit kun Mark Chapman ampui John Lennonin, entä kun Suomi on voitti euroviisut? mitä teit kun kuulit Estoniasta tai Dianan kohtalokkaasta kolarista? Entä missä olit kun Berliinin muuri murtui? Mitä ajattelit kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat?

monta tyyppiä, monta tarinaa. Kun Viiu täytti vuosia, oltiin lähiössä, pukeuduttiin tuulipukuun ja juotiin Tallinnan tuliaisolutta suoraan tölkistä. Syötiin lihiksiä ja marie-keksejä. Pelattiin kymppitonnia, juotiin skumppaa, juteltiin sekavia ja syötiin kakkuja. Lopulta kuunneltiin Raappanaa, lähiöräkälässä tietenkin.

Oli se vain lystiä. Kiitos.

eka kerta

tänään se sitten vihdoin tapahtui. Olin tietysti lukenut aiheesta jo aiemmin lehdistä ja internetistä. Että tavallaan tiesin mitä voisi olla tulossa. Mutta en vain ole ikinä kokenut sitä. Kuullut vain viisaampien puhuvan.

Aamu oli ihan tavallinen, kiirettä ja katseita. Tässä vaiheessa en olisi voinut arvata, mitä päivä tuokaan tullessaan. Lähdin kuitenkin kohti päivän haasteita, kävelin aseman rappuset ylös laiturille. Katselin kelloa varmaan kuudetta kertaa, vielä pari minuuttia. Ja sitten, vihdoinkin. Se olikin sinisen vihreä. Voi Flirt!

lista asioista

- ikääntyminen: kai kolmekymppisillä on ees kivempaa?
- työmatka ulkomaille: että missä välissä ne oikeat työt sitten pitäisi tehdä?
- opiskelu työn ohessa: niin, isona minustakin tulee opettaja
- urheilu: menishän sitä jos vain selviäis ensin keuhkoputkentulehduksestaan
- taide: kerrankin huutaminen kannatti, kiitos ystävä S. askel kohti unelma keittiötä otettiin Pentti Kaskipuron grafiikanlehden myötä. Tykkään.
- koti tai kaksi kotia: missään ei ehdi olla niin pitkään, että ehtisi kyllästyä
- Tampere: jos vaikka kävisi
- polkupyöräily: kevät <3

joo, elämä on ihan kivaa.

skitsoamisen lyhyt oppimäärä

tai ehkei niin lyhytkään. Joskus elämä vain tuntuu niin epäreilulta, välimatkat pitkiltä, sää liian kylmältä, saippua väärän väriseltä ja pulutkin oli ennen lihavampia. Eikä sitä sitten itsekään jaksa olla kovin aktiivinen ja sitten vielä vr ja työt!

Senhän olen jo tiedostanut vuosia sitten, että luonteeseeni kuuluu tämä ajoittainen skitsoilu, kun eihän kaikki voi olla kunnossa jos on vain tasaista. Mutta, nyt alkaa mennä jo minunkin mittapuullani vähän liiallisuuksiin. MUTTA.

Tiedä sitten mitä pitäisi tehdä. Hankkia pitempi pinna? kasvattaa sietokykyä? löytää harmonia ja lisää omaa tekemistä?

lounaasta virtaa lämmintä

tai virtaa lämpimästä lounaasta.

syöminen on muutenkin mukavaa. hyvin syöminen hyvinkin mukavaa. Harmittaa vain kun oma keittiö on niin pieni, ettei siellä mahdu juurikaan toimimaan, ja toisaalta, kotona tulee vietettyä niin vähän aikaa, että tämän vuoden kokkailut ovat typistyneet salaattitarpeiden pilkkomiseen ja säilykepurkkien availuun. Se vähän harmittaa.

Pääsiäisenä jouduin perustelemaan unelmakeittiötäni veljen vaimolle. Tarvitsen keittiöön nimittäin tilaa ja säilytystilaa, laskutilaa, kaasulieden (no parikin kaasulevyä riittäisi), kunnollisen kiertoilmauunin ja pari muuta keittiökonetta, kunnolliset padat ja kattilat ja astiat ja ja ja. ja kivaa olis, jos keittiössä olisi mahdollista myös viettää aikaa. Sellaista taloa ei ole varmaan vielä rakennettu, jonne kaikki mun unelmakeittiöni ominaisuudet mahtuisivat. Eikä J ole vielä luvannut sellaista mulle edes rakentaa. Joten täytyy ehkä vielä hetken verran yrittää sopeutua vallitseviin olosuhteisiin ja kokkailla pienimuotoisesti ja harkiten. Niin ja siten, ettei iske ahdistus tiskaamisesta ilman astianpesukonetta.

Muun suhteen mulla ei sitten taas olekaan juuri vaatimuksia :) ehkä.

ylös ja alas

kyllä vain, täällä ollaan. Elämän vuoristoradalla.

Tässä välissä on aiheellista muistaa mainita, että Jenni Vartiaisen Seili-levy on ehkä parasta tänä keväänä.

Seilistä huolimatta tänään ahdistaa valtavasti. Kaikki, tasapuolisesti. Veriarvot on viturallaan ja hormonit heittelee. En jaksais pääsiäistä ja sukulaisia. Tahtoisin vain olla piilossa jossain, nukkua ja syödä B&J jäätelöä.