sekavasti oravainen

minulla ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. On vain suuri tarve kirjoittaa. Kirjoitan rivin ja pyyhin kaksi. tällä menossa tämäkään teksti ei ikinä valmistu.

On taas tapahtunut paljon sitten viime kerran. Vähän irtisanoutumisia ja muuttolaatikoiden tilailua. Ahdistusta tilanteen nopeasta muuttumisesta, ahdistusta pakkaamisesta, ahdistusta entisten duunien järjestelystä, ahdistusta uuden duunin uusista kuvioista. Kaipuuta kohti lomaa. Koska edes on lomaa?

Mutta vastapainoksi olen sitten ommellut hameen. Se on hyvä ihme jo valmis. tai no lähes, pari yksityiskohtaa pitäisi vielä viimeistellä, mutta kyllä sen jo hameeksi tunnistaa. Tulispa vain kesä niin voisi sitäkin kokeilla.

hyvä palvelu on ulkoistettu asiakkaalle?

On tässä taas käyty vähän asioimassa. ja käyty sitten uudelleen asioimassa ja oltu yhteydessä puhelimitse. Miten ihmeessä joka puljussa asiat voi mennä niin systemaattisesti vähän pieleen?

esimerkiksi viikonloppuna päätin järjestää yllätyksen vanhemmilleni juhlapäivän kunniaksi. Kävin maksamassa heidän hotellihuoneensa eräässä isossa kaupungissa ja pyysin toimittamaan muutaman ruusun huoneeseen. Palvelu oli tässä vaiheessa mukavaa ja virkailija päätti vielä firman puolesta siirtää juhlaparin hieman parempaan huoneeseen.

Mutta, ongelma alkoi sitten siitä kun vanhempani kirjautuivat hotelliin ja parin tunnin päästä saapumisesta hienovaraisesti kysyin mielipidettä yllätyksestä. Siitä saatiin sitten yllätys minulle sillä ruusuja ei huoneesta löytynyt. Isäni lähti nohevasti sitten vastaanotosta selvittämään kadonneiden ruusujen kohtaloa. Virkailija nihkeili eikä ruusuja tuntunut enää olevan olemassakaan, eikä hotellin väellä todellakaan ole aikomusta tehdä asialle enää mitään.

No kaikki pitää sitten tehdä itse. Soitin vastaanottoon, että olisiko nyt mitenkään mahdollista selvittää, että mihin ne puska on voinut kadota parissa tunnissa. Ja kerroin ihan itse tuoneeni ruusut, maksaneeni huoneen ja saaneeni tiedon, että ruusut toimitetaan huoneesen. Epäilin tässä vaiheessa, että ehkä huoneita on vaihdeltu käyntini ja maksun jälkeen. Ei kuulemma ole mahdollista. Lopulta soitin äidilleni, joka tulkkasi huonelaskusta, että olin käynyt maksamassa täysin eri huoneen kuin sen missä he majoittuivat. Ja sitten taas yhteydenotto vastaanottoon, että ehkä ruusut löytyisivät laskuun merkitystä huoneesta. Ja totta tosiaan, siellähän ne olivat olleet, ja ne toimitettiin oikeaan huoneeseen erinäisten vaiheiden jälkeen kera muutaman drinkkilipun.

että en pelkästään järjestänyt yllätystä vaan myös salapoliisiretken. Ja kyllähän sitä palvelua sitten sai kun jaksoi itse nähdä vaivaa.

Ja eilen. sain vihdoin kauan kaipaamani postin noutoilmoituksen, kupongissa luki, että paketit olisivat noudettavissa postista juurikin eilen. Ja kun postiin kiireessä pyöräilin selvisi, että paketeista ei ole jälkeäkään. Seuraavan salapoliisileikin aika! Alkoi ärsyttää. Onneksi hyvääkin palvelua on vielä sentään saatavilla. Asiaa vierestä seurannut virkailija sitten ilmoitti, että kunhan jakajat palaaavat hän tarkistaa asian ja soittaa matkapuhelimeeni joka tapauksessa, että tiedän missä mennään. Ennen kuutta sain puhelimeeni viestin, että paketit olivat löytyneet. Oli ehkä ollut ihminen välissä eikä posteljoonilla ollut ollut päivät ihan järjestyksessä. Kupongissa kun olisi pitänyt lukea seuraavan päivän numero.

Niin ja onnistuttiinhan tässä joku viikko sitten sattumaan eräälle huoltamolle jossa juuri lounaan tilaamisen ja maksamisen jälkeen tuli sähkökatko. Siellä sentään keittiömestari tuli vartin odottelun jälkeen kertomaan, että lounaspizzaa ei muuten tule ja maksutapahtuman peruminen onnistui muutaman väärinkäsityksen jälkeen vallan hienosti.

tekevälle vissiin sattuu välillä vähän enemmän

Viiu aasiakkaana

Tiedän olevani jokseenkin hankala asiakas. Yleensä säntään kauppaan tietämättä mitä tahdon, ja sitten kun myyjä ystävällismielisesti tulee auttamaan, annan niin moninaisia vinkkejä siitä mitä tahdon, ettei myyjä oikein tiedä mitä tuotteita tarjoaisi. Ja aina on jotain pielessä. Sanon, että tarvitsen kengät, että ei sillä niin väliä, että millaiset. Mutta kunhan ne ovat mustat ja korkea- tai matalakantaiset ja hyvät jalassa ja nätit, eikä välttämättä tarvitse olla nätitkään, kunhan on hyvät jalassa. Kun myyjä epätoivoissaan kantaa kenkiä neidin sovitettavaksi on jokaisessa parissa jotain vikaa. on liian korkeaa kantaa, liian tasapohjaa, liian leveää, liian mustaa ja liian kapeaa ja liian kallista. Lisäksi kengät ovat liian rumat, eivätkä ne ole kivat jalassakaan. Tästä syystä olen viime aikoina kävellyt elähtäneissä tennareissani. Ne on sentään kivat jalassa, tasapohjaiset ja hyvän väriset. Niiden ainoa heikkous on, että ne luultavasti pian lahoavat.

Sitten vastapainoksi ahdistun tyrkyttävistä sekä liian tehokkaista myyjistä. Liikkeeseen astuessa myyjä on kärppänä kysymässä kuinka voisi auttaa. Vaikka sanon, että ihan vain katselen ja myyjä kuittaa ”joo, kerro sitten kun tarvitset apua”. Kuitenkin myyjä jää välittömästi seuraavan hyllyväliin muka järjestämään vaatepinoa, minua se siellä kyttää kuitenkin, etten vain sattumalta työnnä mekkoa tai farkkuhametta vuorattuun kesäkassiini tai räi lattialle tai revi pelihousuja.

Ja kun viimeksi astelin kultasepänliikkeeseen ostamaan hopeista rannekorua, ihan itselle kerrankin. Sain palvelua vertailtuani omatoimisesti mallistoa hyvän aikaa, sitten katseltiin myyjän kanssa yhdessä, myös niitä alehyllyn tuotteita. Kun olin vihdoin valintani tehnyt, oli myyjä salamana paketoinut korun ja iski hinnan tiskiin. Tässä välissä en ollut ehtinyt kertoa, että voisin vielä lisäksi ostaa rannekellon, mutta myyjä näytti niin tympeältä, että totesin paremmaksi maksaa ostokseni ja siirtää rannekellon hankintaretken myöhempään ajankohtaan. On muuten vieläkin ostamatta.

Sietämätön saatan olla myös kampaajien mielestä. kampaajalle täytyy päästä juuri silloin kun siltä alkaa tuntua, minulla ei ole aikaa odottaa viikkoa, vaan valitsen kampaajan sen mukaan, missä on samalle päivälle vapaita aikoja. Yleensä ilmoitan vain tarvitsevani kokonaan uuden pään, ja kun kampaaja alkaa ehdotella kauden muotileikkauksia ja monivärivärjäyksiä, permanenttia tai hiustenpidennystä ilmoitankin, että otetaan vaan ihan vähän latvoista pois.

Tilanne oli huolestuttavampi silloin kun suosin lyhyempää hiusmallia, sillä joka kerran kampaajalle piti tarkasti selittää mitä halusin, takaa oikein lyhyeksi ja edestä saa jäädä pidemmäksi, tai sitten vähän sellaista rockhenkistä eriparihiusta ja pikkuisen epätasaisuuksia ja kerrostusta, sitten jäin vain odottamaan sydän syrjälläni, että osaako kampaaja toteuttaa toiveeni kuvailun perusteella. ja muistan eräänkin kerran kun kampaajareissun jälkeen kuljin kuukauden hattu päässä, koska takatukkani oli jätetty pitkäksi ja otsahiukset nyrhitty niin lyhyiksi, että vaikutin lähinnä vajaaälyiseltä Ehkä kampaaja päätti antaa painajaiselle pikku opetuksen, hänellähän ne sakset oli.

hupsista saat**a

hups.

luvassa laatikkoleikkejä kesäksi.

ongelmia ohjeiden noudattamisessa

en enää osaa edes noudattaa ohjeita. Huomasin tänään(kin) hyppineeni e-pillerilistassani hieman holtittomasti riviltä toiselle. Ei siis edes riitä, että listaan on merkitty hyvinkin selvästi reitti mitä pitkin nappeja syödään sekä päivämäärää osoittava lyhenne.. Ei onnistu. Armas lupasi piirtää mulle ensi kuuksi kartan, tai käyttää punakynää uuden reitin piirtämiseen, melko ystävällistä, sanoisin.

Mutta, mikä auttaisi siihen, kun viime torstaina herätessä kuvittelin, että on perjantai ja samalla huolestuin kun torstain nappi olikin ottamatta. ei auttaisi kartta eikä kompassi.

uusia suuntia

minun pitäisi taas asennoitua uudella tavalla. Pitäisi niinkuin opiskella. Kirjoitella esseitä ja olla aktiivinen. Mitenkähän sitä taas osaa? ja mitähän tästä taas tulee?

Samalla pitäisi sitten olla ahkera töissä ja järjestellä elämää.

Ensi viikolla tiedän myös sen, josko tässä joutaisi jo muuttamaan kohti isoa kirkkoa.

jokanainen

ei riitä, että piti hyväksyä, että edes veriryhmänsä puolesta sitä ei ole kovinkaan omaperäinen (no DNA:n mukaan sentään sitäkin enemmän) mutta nykyään uusia ihmisiä tavatessa eteen tulee usein tilanne, jossa kysytään "oletko toiminut ohjaajana siellä?", "siehän oot siinä jutussa mukana", "olit varmasti meidän matkaoppaana", "kun viimeksi siellä X paikassa tavattiin", "me ollaan kyllä tavattu aiemmin" ja ehtipä kerran yksi sankari väittää, että olen taatusti juontanut erästä teeveeohjelmaakin. Väittelyä käytiin muuten pitkään ja hartaasti, enkä vieläkään vain pysty muistamaan, että mitä ohjelmaa olen juontanut.

vastauksena on tähän mennessä ollut siis aina sama: "miulla taitaa olla kaksoisolento, joka ehtii tehdä asioita enemmän kuin mie."

sairastuvalta päivää

kun on viikon sairastanut alkaa tamppi-huumorikin jo purra.

"mitä eroa on Aallolla ja tsunamilla?
-Tsunamista kärsivät eniten kouluttamattomat"

holtiton kotilääkäri

on vaarallista kun on sairaslomalla ja on liikaa aikaa. ehtii tehdä kaikenlaisia diagnooseja ja etsiä lisätietoja internetistä. Oikeasti, kärsin poskiontelontulehduksesta mutta mielikuvituksella ja internetin varmistuksella olen diagnosoinut vähintäänkin kasvaimen ja verisyövän, ehkä vähän autoimmuunisairauksia, crohnin taudin ja varmaan hullun lehmän taudinkin oireet sopivat.

sen lisäksi olen katsonut liian monta jaksoa muodin huipulle-ohjelmaa ja nyt sormeni syyhyävät päästä ompelemaan hametta. En edes osaa ommella. ja värisilmäni on varmaankin värisokea. hyvä tästä vielä tulee.

sarvikuono olohuoneessa

olen vältellyt pitkään tätä aihetta. Mutta eilen, lääkärivisiitin ja verikokeiden jälkeen oli pakko suunnata apteekkiin sarvikuono-ostoksille. Eilisillan katselin tuota pelottavan näköistä muoviluomusta ja tänään pakotin itseni sekoittelemaan suolasta ja vedestä sopivaa lientä sarvikuonolle. Ja sitten vain huuhtelemaan. Kummasti olo helpotti, mutta hassultahan se tuntui, kovin hassulta. Olo sentään parani hetkessä.

tai sitten olon paraneminen korreloi suoraan siihen kouralliseen eri värisiä pillereitä, joita olin ehtinyt hieman aiemmin kitaani lappaa. Mistä näitä tietää.

koomapuuma

kaikki kiertyy aina takaisin vanhenemiseen. Tuon suuren päivän jälkeen monet asiat ovat olleet kovin vaikeita, kitkeriä tai jopa hankalia.

Tiistainakohan se oli kun ryhdistäydyttiin Kirsikan kanssa ja lenkkeiltiin pitkin lähiseutua. Sen jälkeen kumpikin meistä on saanut nauttia vieraasta nimeltä Flunssa. On se kumma kun aiemmin ei olla urheiltu vaan poimittu vain mustikoita Teerenpelissä niin ollaan pysytty terveinä mutta kerran kun sitä tahtoo olla tervehenkinen niin huonosti käy.

Eilen muistin noin neljä sekuntia liian myöhään viritella pesukoneen poistoletkun oikeaan paikkaansa. noh, kerrankos sitä likavedellä lattiaa pestää. Onnistuin myös menemään samaan halpaan kahdesti katsoessani viime viikkoisia tallenuksia digiboksilta. Mainoskatkoilla kun esitetään uutisotsikoita niin ehdin paristi huolestua, että kaupan tädit menevätkin lakkoon. Kunnes sitten muistui mieleen, että niin se oli viime viikolla se. Tällä viikolla lakkoilevat monet muut, mutta eivät kaupantädit.

yöni olen nukkunut ennätyksellisen huonosti. Viime yönä heräsin melkein pirteänä, kello oli 2.12. Siinä sitten mietin syntyjä syviä ja kääntelin kylkeä saadakseni riittävästi lepoa. Ei oikein onnistunut. Kuuden jälkeen aloin pohtia, että kannattaisiko aamulla soittaa työterveyteen kun ei tuo olokaan mitenkään mainiolta tuntunut. Siinähän se sitten yö ja aamu kuluivatkin, pohtiessa. Lopulta päädyin vain lähtemään töihin, olihan siellä luvassa sentään munkkia.

Mutta onneksi nyt on vappu, niinku. Aurinkoisia Vappuhetkiä!

se on tää ikä

hankalinta tässä uudessa iässä on se, että ensimmäinen numero vaihtui ja työkaverit jaksavat toivotella tervetulleeksi neljännelle kymmenelle.

Onneksi oon muuten niin nuori ja notkea, että kyllä se tästä.

missä olit kun Viiu täytti vuosia?

missä olit kun Mark Chapman ampui John Lennonin, entä kun Suomi on voitti euroviisut? mitä teit kun kuulit Estoniasta tai Dianan kohtalokkaasta kolarista? Entä missä olit kun Berliinin muuri murtui? Mitä ajattelit kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat?

monta tyyppiä, monta tarinaa. Kun Viiu täytti vuosia, oltiin lähiössä, pukeuduttiin tuulipukuun ja juotiin Tallinnan tuliaisolutta suoraan tölkistä. Syötiin lihiksiä ja marie-keksejä. Pelattiin kymppitonnia, juotiin skumppaa, juteltiin sekavia ja syötiin kakkuja. Lopulta kuunneltiin Raappanaa, lähiöräkälässä tietenkin.

Oli se vain lystiä. Kiitos.

eka kerta

tänään se sitten vihdoin tapahtui. Olin tietysti lukenut aiheesta jo aiemmin lehdistä ja internetistä. Että tavallaan tiesin mitä voisi olla tulossa. Mutta en vain ole ikinä kokenut sitä. Kuullut vain viisaampien puhuvan.

Aamu oli ihan tavallinen, kiirettä ja katseita. Tässä vaiheessa en olisi voinut arvata, mitä päivä tuokaan tullessaan. Lähdin kuitenkin kohti päivän haasteita, kävelin aseman rappuset ylös laiturille. Katselin kelloa varmaan kuudetta kertaa, vielä pari minuuttia. Ja sitten, vihdoinkin. Se olikin sinisen vihreä. Voi Flirt!

lista asioista

- ikääntyminen: kai kolmekymppisillä on ees kivempaa?
- työmatka ulkomaille: että missä välissä ne oikeat työt sitten pitäisi tehdä?
- opiskelu työn ohessa: niin, isona minustakin tulee opettaja
- urheilu: menishän sitä jos vain selviäis ensin keuhkoputkentulehduksestaan
- taide: kerrankin huutaminen kannatti, kiitos ystävä S. askel kohti unelma keittiötä otettiin Pentti Kaskipuron grafiikanlehden myötä. Tykkään.
- koti tai kaksi kotia: missään ei ehdi olla niin pitkään, että ehtisi kyllästyä
- Tampere: jos vaikka kävisi
- polkupyöräily: kevät <3

joo, elämä on ihan kivaa.